Perheen Suojelun Keskusliitto (Pesue) lähtee liikkeelle ihmisoikeussopimuksista tutusta ajatuksesta, jonka mukaan perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Pesueen perhekäsitys on ymmärtävä ja moniarvoinen: on olemassa ydinperheitä, uusperheitä, yksinhuoltajaperheitä, sijaisperheitä jne. Perheeksi voi kokea myös suvun tai muun ihmisyhteisön laajemmin ajateltuna. Joillekin perhe-sana on painajainen, jolloin "johonkin kuulumisen tunne" syntyy muuta kautta.
Pesue korostaa erilaisten vanhemmuuksien ja perhekulttuurien sallimista sekä sitä, että monenlainen vanhemmuus on ”riittävän kunnollista ja sopivaa”. Perheitä ei tarvitse suostutella ja kurinalaistaa olemaan tietynlaisia.
"Oikeanlaisen perheen" tai "kunnon vanhemman" määrittelyyn vaikuttavat yhteiskunnassamme vallitsevat asenteet. Lastensuojelu on yksi merkittävimmistä yhteiskunnan ylläpitämistä organisaatioista, joilla on valta määritellä vanhemmuuden ja perhe-elämän laatua sekä lapsen etua. Omalla toiminnallaan lastensuojelu luo, linjaa ja legitimoi asenteita, joita perhe-elämään liitetään.
Lastensuojeluasiakkuuden piirissä on noin 90 000 suomalaislasta tai nuorta. Lastensuojelussa tehtävät ratkaisut koskettavat asiakkaiden lisäksi myös perheenjäseniä, lähisukua, naapureita, tuttavia ja ystäviä. Siksi on tärkeää, että lastensuojelun laadusta ja "sopivuuden määrittelyvallasta" käydään keskustelua.
Pesueen perhetiimi: "Miten kehittää lastensuojelua?"
Pesue kutsuu perhetiiminsä keskustelemaan siitä, miten lastensuojelua voitaisiin kehittää. Onko viisasten kivi ehkä jo löydetty, mutta sittemmin hukattu?
Keskustelun lähtökohdaksi nostamme erillismietinnön, jossa perheiden ja alaikäisten sosiaalihuollon periaatteet saivat muotoilunsa. Mietintö on vuodelta 1973. Olisiko tässä ideaa? Mitä mieltä olet? Tervetuloa kommentoimaan!
Pesue korostaa erilaisten vanhemmuuksien ja perhekulttuurien sallimista sekä sitä, että monenlainen vanhemmuus on ”riittävän kunnollista ja sopivaa”. Perheitä ei tarvitse suostutella ja kurinalaistaa olemaan tietynlaisia.
"Oikeanlaisen perheen" tai "kunnon vanhemman" määrittelyyn vaikuttavat yhteiskunnassamme vallitsevat asenteet. Lastensuojelu on yksi merkittävimmistä yhteiskunnan ylläpitämistä organisaatioista, joilla on valta määritellä vanhemmuuden ja perhe-elämän laatua sekä lapsen etua. Omalla toiminnallaan lastensuojelu luo, linjaa ja legitimoi asenteita, joita perhe-elämään liitetään.
Lastensuojeluasiakkuuden piirissä on noin 90 000 suomalaislasta tai nuorta. Lastensuojelussa tehtävät ratkaisut koskettavat asiakkaiden lisäksi myös perheenjäseniä, lähisukua, naapureita, tuttavia ja ystäviä. Siksi on tärkeää, että lastensuojelun laadusta ja "sopivuuden määrittelyvallasta" käydään keskustelua.
Pesueen perhetiimi: "Miten kehittää lastensuojelua?"
Pesue kutsuu perhetiiminsä keskustelemaan siitä, miten lastensuojelua voitaisiin kehittää. Onko viisasten kivi ehkä jo löydetty, mutta sittemmin hukattu?
Keskustelun lähtökohdaksi nostamme erillismietinnön, jossa perheiden ja alaikäisten sosiaalihuollon periaatteet saivat muotoilunsa. Mietintö on vuodelta 1973. Olisiko tässä ideaa? Mitä mieltä olet? Tervetuloa kommentoimaan!
1. Palveluperiaate: Tarjota palveluja perheille silloinkin kun niissä on vaikeita ihmissuhdeongelmia. Tulee välttää tilanteita, joissa lasten ja vanhempien edut nähdään toisilleen vastakkaisina.
2. Normaalisuusperiaate: Perheyhteisöä on pyrittävä tukemaan myönteisin toimenpitein, vaikka eräät poikkeavat käyttäytymismuodot olisivatkin yhteiskunnan kannalta vahingollisia.
3. Kuntoutusperiaate: Pyrkimyksenä tulee olla lapsen tai nuoren palauttaminen hänelle mahdollisimman normaaliin elämänmuotoon (omaan perheeseen). Ne häiriöt ja kriisitilanteet, jotka väliaikaisesti ovat tehneet ympäristön vaihtamisen välttämättömäksi, tulee poistaa.
4. Valinnanvapaus: Toimenpiteiden valmistelun tulee mahdollisimman pitkälle tapahtua
yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa ja heidän holhoojanoikeuksiaan kunnioittaen. Lapsen ja nuoren omat näkemykset ja arvostukset on riittävässä määrin otettava huomioon. Varsinkaan nuorten päätäntävaltaa ei ole syytä rajoittaa liiaksi.
5. Luottamuksellisuus: Ongelma koskee koko perhettä, sen yksittäisiä jäseniä ja näiden suhteita sosiaaliviranomaisiin. Kenenkään perheenjäsenen antamia tietoja ei saa suostumuksetta antaa muiden perheenjäsenten tietoon eikä käyttää muita perheenjäseniä vastaan.
Toiminnanjohtaja
Maria Dammert
Pesue
2. Normaalisuusperiaate: Perheyhteisöä on pyrittävä tukemaan myönteisin toimenpitein, vaikka eräät poikkeavat käyttäytymismuodot olisivatkin yhteiskunnan kannalta vahingollisia.
3. Kuntoutusperiaate: Pyrkimyksenä tulee olla lapsen tai nuoren palauttaminen hänelle mahdollisimman normaaliin elämänmuotoon (omaan perheeseen). Ne häiriöt ja kriisitilanteet, jotka väliaikaisesti ovat tehneet ympäristön vaihtamisen välttämättömäksi, tulee poistaa.
4. Valinnanvapaus: Toimenpiteiden valmistelun tulee mahdollisimman pitkälle tapahtua
yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa ja heidän holhoojanoikeuksiaan kunnioittaen. Lapsen ja nuoren omat näkemykset ja arvostukset on riittävässä määrin otettava huomioon. Varsinkaan nuorten päätäntävaltaa ei ole syytä rajoittaa liiaksi.
5. Luottamuksellisuus: Ongelma koskee koko perhettä, sen yksittäisiä jäseniä ja näiden suhteita sosiaaliviranomaisiin. Kenenkään perheenjäsenen antamia tietoja ei saa suostumuksetta antaa muiden perheenjäsenten tietoon eikä käyttää muita perheenjäseniä vastaan.
Toiminnanjohtaja
Maria Dammert
Pesue