Lukijalle
Pyydän olemaan skeptinen käännökseni suhteen. USA:ssa on jokaisessa osavaltiossa oma lainsäädäntö ja hallintokoneisto. Grand Jury -järjestelmä, eli julkishallinnon vahtikoira on vain Kaliforniassa ja Nebraskassa. Vastaava vahtikoira tarvittaisiin meillekin, jotta kansalaisten huolia tutkisi kansalaisista itsestään koottu arvovaltainen ja lakisääteinen elin. Etenkin perheiden asioissa tällainen olisi välttämätön. Ongelmat, joita USA:ssa ilmenee viranomaiskäytännöissä eivät perheiden asioissa juurikaan poikkea suomalaisista.
Tämän San Diegon Grand Juryn raportin kääntämisessä oli todella suuria vaikeuksia, koska hallinnollinen päätöksentekojärjestelmä samoin kuin tuomioistuinjärjestelmä poikkeavat suuresti suomalaisesta, eikä meillä ole kielessä vastaavia käsitteitä.
Käännöstä varten minulla olisi tullut olla koko kyseisen kunta- / lääninhallinnon organisaatiokaaviot, joiden eri toimijoille olisin antanut suomenkielisen, keinotekoisen nimikkeen. Nyt olen tyytynyt kääntämään nimen ‘County’ termillä ‘Kunta’, ja County Counsel nimellä Kunnanhallitus. Kunnan hallintoon kuuluvan Department of Social Services (DSS) olen kääntänyt termillä Sosiaalivirasto, mutta tekstissä on usein viitattu tämän toimielimen alaisiin alueellisiin toimistoihin ja toimijoihin, ja välillä koko byrokratiaan.
Pelkästään termi ‘Dependency System’, jonka olen kääntänyt merkityksessä ‘lastensuojelu’, on moniulotteisempi kuin suomalainen järjestelmä. Meillä ei ole Nuoriso-oikeusistuinta, eikä Perhetuomioistuinta, mutta USA:n järjestelmä näyttää näiltä osin noudattavaan liki samoja menettelyjä, joita kotimainen hallinto-oikeusjärjestelmä lasten huostaanotoissa ja sijaishuollon järjestämisessä käyttää. USA:ssa menettely on huomattavasti tarkemmin säädelty, mutta toisaalta menettely on niin monimutkainen ja byrokraattinen, että kaavakuvaa katsellessa (liite 1), tulee mieleen, että jos yksityinen perhe tai lapsi laitetaan näihin rattaisiin, ei sieltä ole ulospääsyä.
Yksi olennainen tässä raportissa esiin tuleva ero Suomen ja USA:n välillä on se, että meillä huostaanotoissa hallintotuomioistuin ei voi määrätä vanhempia terapiaan, AA:han jne. tai muutenkaan ohjata perhettä. Ensi kuulemalta tällainen päätösvalta voi kuulostaa ehkä viisaalta, mutta tämä raportti osoittaa myös järjestelmän kaoottisuuden. USA:n lakitermistö sisältää suuren joukon sellaisia määrittelyjä, joita ei voi kääntää suomeksi, koska meillä ei ole vastaavaa menettelyä. Olen yrittänyt kääntää nämä kohdat siten että ne aukeaisivat lukijalle. Otan kiitollisuudella vastaan kaikki käännöstäni koskevat korjausehdotukset, ja olisin erittäin kiitollinen jos joku USA:n järjestelmää tunteva juristi voisi korjata ja tarkentaa minulle käyttämiäni termejä.
Raportin lopussa on suuri määrä yksilöityjä parannusehdotuksia. Ne koskevat Kalifornian hallinto- ja oikeussysteemin alaisia viranomaismenettelyjä, eivätkä ole tietenkään sovellettavissa Suomen järjestelmään. Ne ovat sellaisenaan kiintoisia ja esimerkki siitä, millä tarmolla ja tarkkuudella Grand Jury on perehtynyt epäkohtiin ja pyrkinyt korjaamaan ne.
Koko raportti ja korjausehdotukset löytyvät osoitteesta: http://www.co.san-diego.ca.us/cnty/cntydepts/safety/grand/reports/report2.html
San Diego on yksi Kalifornian kunnista (County) ja sijaitsee Meksikon rajalla. Asukkaita on noin 3 miljoonaa, ja pinta-ala n. 12.000 km2 (Suomi 5,2 milj. n. 340.000 km2, Uusimaa 6.400 km2, n. 1,4 milj. asukasta).
Anu Suomela
tutkimuspäällikkö (emerita) Sexpo-säätiö
San Diego Grand Jury
Raportti (2) 1991-1992
Johdanto
‘Perheet kriisissä’ koostuu kolmesta osiosta: raportin yhteenvedosta, suosituksista ja täydentävästä raportista. Yhteenveto ja suositukset julkaistaan ennen täydentävää raporttia. Siinä on syventävä raportti Grand Juryn löydöksistä, sekä yksityiskohtaisempi kuvaus Alicia W:n tapauksen kuulemisista. Se julkaistaan myöhäisempänä ajankohtana. Yhteenveto ja suositukset julkaistaan nyt jotta, toimistoille jää 90 päivän aika esittää vastineensa, ja nyt istuva Grand Jury ehtii saada ne.
Perheet kriisissä
Raportin yhteenveto
Lastensuojelujärjestelmää kohtaan tunnettu epäluottamuskriisi
Ongelman tausta
Viimeisen neljän vuoden ajan San Diegon Grand Jury on käyttänyt huomattavan määrän aikaa tutkiakseen lastensuojelujärjestelmää. Jury on tuottanut useita raportteja alkaen vuosien 1988-1989 yleisraportista ‘Lapset kriisissä’. Jotkut tämän perusteellisen raportin suosituksista on toteutettu, toisia ei. Jos useampia olisi pantu täytäntöön, ja jos raportti olisi saanut aikaan rehellisen ja perusteellisen itsetutkiskelun Sosiaalivirastossa (DSS Department of Social Services), nykyisen Grand Juryn tekemä tutkimus ei ehkä olisi ollut tarpeen.
Vuoden 1989 tutkimus, jonka tuloksena raportti ‘Lapset kriisissä’ kirjoitettiin, alkoi yksittäisestä valituksesta. Lapsi oli kuollut sen jälkeen kun hänet oli palautettu biologisille vanhemmilleen. Tämä tapaus oli lähtökohta ja raportin merkittävin asia, mutta raportti kattoi huomattavasti laajemman alueen. Siinä tulee esiin miten satunnaista Sosiaaliviraston toiminta on, miten sosiaalityöntekijät voivat käyttää valtaansa väärin, ja miten ylempi johto ei ota vastuuta. Eli kyse ei ole vain yhdessä kuolemaan johtaneesta tapauksesta.
Monet niistä lastensuojelujärjestelmän ongelmista, joita raportissa esitettiin ovat edelleen olemassa ja ovat jopa syventyneet. Tässä raportissamme tuomme uudelleen esiin monia niistä havainnoista ja suosituksista, joita oli ‘Lapset kriisissä’ -raportissa. Esitämme myös lisää yksityiskohtaisia suosituksia. Tarvitaan ehdottomasti muutos ajattelutavan suunnassa (mikä tarve on havaittu myös osaston johtotasolla). Enää ei ole aikaa laaja-alaisiin uudistuksiin tai filosofiseen keskusteluun. Korjaavat toimet on tehtävä kiireellä.
Liian monissa tapauksissa Lastensuojelupalveluissa ei kyetä erottamaan todellista pahoinpitelyä valheellisista väitteistä, pahoinpitelyä ei eroteta laiminlyönnistä, eikä laiminlyöntiä köyhyydestä tai kulttuurisista eroista. Jokainen näistä vaatii erilaisen lähestymistavan, mutta nykyinen järjestelmä epäonnistuu liian usein tämän erottelun tekemisessä.
Ennen kaikkea systeemin tulee ymmärtää, että lapsen siirtäminen kodistaan, vaikkapa väliaikaisesti (‘vain’ 48 tunniksi), aiheuttaa vakavan trauman sekä lapselle että perheelle. Sen vuoksi tällaista tulee harkita vain kun on selkeää ja vakuuttavaa näyttöä, että kyseessä on lapselle aiheutuva vakava vaara, eikä tilannetta voida ratkaista muulla tavalla.
On ikävä todeta, että sijaisperheet, jotka huolehtivat näistä laiminlyödyistä lapsista saavat lapsista kaksinkertaisesti enemmän taloudellista tukea, kuin lapsen oma perhe. Tällä
lisärahalla oma perhe olisi monessa tapauksessa kyennyt huolehtimaan lapsistaan, eikä siitä syntyisi mitään lisäkuluja yhteiskunnalle nykyjärjestelmään verrattuna.
Vuoden 1991-92 Grand Juryn ensisijaiset suositukset
Grand Jury edellyttää Lastensuojelujärjestelmän perusteellista muuttamista.
Grand Jury suosittelee, että Kunnanvirasto välittömästi perustaa Perhepalvelujen yksikön. Tähän yksikköön sisältyisivät suuri osa niistä tehtävistä, joita Lasten palvelujen yksikkö nykyään hoitaa. Tämä edellyttää palvelujen uudelleen organisoimista, ja lastensuojelutoimien siirtämistä pois Sosiaalipalvelutoimistosta. Tämä uusi osasto vastaisi kaikesta perheen tarvitsemista palveluista ja erityisalana lasten pahoinpitelyistä.
Jury ehdottaa että moni-ammatillinen tutkimusyksikkö, jossa on korkean tason ammattilaisia, ja joka työskentelee objektiivisesti vastaisi hälytystilanteista, haastatteluista ja tuomioistuintapauksista. Tämä yksikkö työskentelisi Perhepalveluyksikön alaisuudessa. Yksikön tehtävä on varmistaa Public Law 96-272: määritelty perusteltujen toimenpiteiden toteuttaminen (reasonable effort). Grand Jury ehdottaa, että jos lapsi siirretään, asiaan nimetään välittömästi ylempänä mainitun yksikön ulkopuolelta erikoissosiaalityöntekijä.
Grand Jury suosittelee, että Adoptiotoimisto erotetaan uudesta Perhepalveluosastosta. Adoptiot ovat tärkeä osa lastensuojelua, mutta nyt toimisto on epätarkoituksenmukaisella tavalla yhdistetty lastensuojelujärjestelmään.
Gran Jury suosittelee myös että 232 Tutkimusyksikkö sekä yksikkö joka tekee .26 selvitykset vanhemman oikeuksien lakkauttamisesta yhdistetään (alempana selvitys .26). Jury suosittelee, että Nuoriso-oikeuden istuva puheenjohtaja tästä lähtien varmistaa että tämä yksikkö toimii itsenäisesti ja täysin erillisenä Sosiaaliviraston siihen kohdistamista paineista, vaikka virasto organisoidaan uudelleen. Jos tätä ei voida taata 232 Tutkimusyksikkö tulee siirtää takaisin Ehdonalaisvalvonnan yksikköön.
Grand Juryn tutkimus paljasti, että järjestelmä toimii ilman kontrollia, valvonta on satunnaista ja korjaavia menettelyjä vain nimeksi. Juryn esittämät suositukset vahvistavat nykyisiä tarkastusmenettelyjä ja tekevät tilaa sille, että sosiaalityöntekijät saavat tehdä sosiaalityötä eikä poliisityötä. Näillä suosituksilla tähdätään siihen, että voitaisiin säästää sijaishuollon kustannuksissa ja oikeudenkäyntien kuluissa, ja että nämä säästöt käytetään perheiden tukemiseen, mielenterveystyöhön, koulutukseen ja julkisiin terveyspalveluihin.
Tämän raportin tietolähteet
Tämän raportin kokoamiseen kuultiin yli 250 todistajaa Korkeimmasta oikeudesta ja Valitustuomioistuimesta, puolustusasianajajia, Yleisen syyttäjän virastoa, julkisia oikeusavustajia, Kunnanvirastoa, kunnan yleistä syyttäjää, Perhetuomioistuinta, Lastensuojelukeskusta, poliiseja, terapeutteja, sosiaalityöntekijöitä, palvelun tarjoajia sekä Sosiaaliviraston johtoa. Tämän lisäksi monet käytännön tason sosiaalityöntekijät tulivat todistamaan ilmoittamatta siitä esimiehilleen. Nuoriso-oikeuden istuva puheenjohtaja päästi meidät oikeussaliin, ja vietimme siellä useita päiviä tarkkailemassa huostaanottomenettelyä, joita hoitivat puheenjohtajat ja notaarit (refree) ja pro-tems tuomarit (asiakohtaiset). Juryn jäsenet osallistuivat myös lukuisiin Nuoriso-oikeuskomitean ja San Diegon lasten ja nuorten komitean tapaamisiin. Juryn jäsenet vierailivat myös Hillcrestin vastaanottokodissa.
Monet puolustusasianajajat, yleisen oikeusaputoimiston virkailijat, ja sekä Nuoriso-oikeuden että Perheoikeuden määräämät terapeutit ovat huomattavin kustannuksin esittäneet Jurylle tietojaan ja näkemyksiään. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ongelmiin, perheiden tukemiseen ja poliisityöhön erikoistuneet kansallisen tason asiantuntijat ovat tuottaneet koko tutkintamme ajan arvokasta tietoa.
Grand Jury soisi voivansa raportoida että Kunnanvirasto ja Sosiaalivirasto ovat olleet yhtä auttavia. Näin ei kuitenkaan ollut. Yritimme lukuisia kertoja tarkastaa Sosiaaliviraston lukuisia uusia ohjelmia. Sosiaalivirasto Kunnanvirasto estivät tämän väitteellä, että Juryn tarkastus loukkaisi heidän asiakkaittensa tietojen luottamuksellisuutta. Muutaman kerran Jury onnistui kiertämään tämän esteen, mutta usein ei.
Tämä yhteistyön puute Grand Juryn kanssa osoittaa sen millä tavoin Sosiaalivirasto toimii. Suljettuja oikeussaleja, luottamuksellisia tapauskansioita ja täydellinen immuniteetti tuottavat asenteen, joka ei palvele yhteisön etua. Juryn jäsenet vakuuttivat toistuvasti Sosiaaliviraston johdolle, että raportista tulee tasapuolinen. Heidän tukeaan ja yhteistyötään pyydettiin. He olivat näennäisen halukkaita toimittamaan halussaan olevia tilastotietoja, mutta toistuvasti varoittivat siitä, että Juryn ei tulisi kuunnella mitä tietyt ryhmät väittävät. Juryä varoitettiin myös siitä, että jos Sosiaaliviraston oikeutta hakea lapset kodeistaan heikennetään, lapsia kuolee. Grand Jury kantaa syvää huolta San Diegon lapsista ja perheistä, sekä oikeuden toteutumisesta.
Grand Jurylle esitetyt valitukset
Tämä selvitys tehtiin aikaisemman Juryn kehotuksesta. Aikaisempi Jury alkoi selvittää huostaanottojärjestelmää paikallisen kongressin jäsenen pyynnöstä. Meidän selvityksemme laajeni merkittävästi aikaisempien Juryjen työstä. Parin kuukauden kuluessa Jurymme sai lähes viisikymmentä huostaanottomenettelyä koskevaa valitusta. Saimme tietää että Johtoryhmä (sosiaaliviraston) oli saanut samanlaisia valituksia usean vuoden ajan.
Kun media julkaisi tiedon siitä, että Grand Jury tutkii Alicia W:n tapausta, Juryllemme tuli noin 200 uutta valitusta. Jurylle tuli myös tukuittain kirjeitä ja puhelinsoittoja systeemin sisällä työskenteleviltä, jotka halusivat tulla todistamaan. Valittajien kanssa oltiin varsin vähän kontaktissa, mutta yhteyttä otettiin useisiin ammattilaisiin, jotka olivat hoitaneet näitä tapauksia. Saamamme tiedot varmensivat merkittävällä tavalla valituksissa esitettyjä tietoja.
Jotta voitaisiin korjata lastensuojelujärjestelmää kohtaa tunnettua epäluottamusta, on tärkeää että Johtokunta välittömästi perustaa hallinnollisen uudelleenarviointilautakunnan, joka käy läpi ja arvioi uudelleen ne yli 250 tapausta jotka Jurylle tuli, sekä uudet tapaukset.
Alicia W:n tapaus johti ‘vahtikoira’ -kuulemisiin
Marraskuussa Jurylle tuli valitus, joka johti Alicia W:n tapauksen tutkimiseen. Jury päätti, että, on hyödyllistä käyttää sille annettua ‘vahtikoira’ -kuulemisen oikeutta (PC 925). Attorney Generalin (oikeusministeriön korkein lainvalvoja) viraston avustuksella kuulemisia järjestettiin koko joulukuun ajan. Paikalle kutsuttiin asianosaiset ja useita keskeisiä ammattilaisia. Mikään huostaanottotapaus ei ole tyypillinen, mutta Alicia W:n tapauksessa toistuivat monet samat elementit kuin tapauksissa joista meille oli valitettu. Tämä tapaus käydään yksityiskohtaisesti läpi lisäraportissa.
Alicia W:n tapauksen kuulemiset osoittautuivat monella tavoin arvokkaiksi. Sen avulla perehdyimme Sosiaaliviraston menettelytapoihin ja päätöksentekoprosessiin kokonaisuutena, yksilöihin jotka työskentelevät virastossa, ostopalvelujen tuottajiin, poliisiin, Lastensuojelukeskukseen, sijaisvanhempiin, terapeutteihin ja yleiseen syyttäjään. Vaikka Alicia W:n tapaukseen viitataan tämän raportin useassa kohdassa, mutta on tarpeen pitää mielessä, että se on yksi 300:sta valituksesta, joissa on samanlaisia elementtejä kuin Alicia W:n tapauksessa.
Yhteiskunnan huoli
San Diego Unionin artikkelit ja median esiin tuomat lastensuojelun ongelmat ovat esimerkki siitä, miten tärkeitä vapaa lehdistö ja perustuslain ensimmäinen pykälä ovat, kun valvotaan julkisen vallan väärinkäytöksiä. Vaikka Unionin kirjoituksia ei käytetty millään tavoin Juryn itsenäisessä tutkinnassa, johtopäätökset ja ehdotukset ovat varsin samanlaiset. Ymmärrämme toki luottamuksellisuuden merkityksen lastensuojelutapauksissa, mutta salassapitoa voidaan lastensuojelussa käyttää - ei lapsen edun valvomiseen - vaan miekkana ja kilpenä perheitä ja yhteiskuntaa vastaan.
Kun Alicia W:n tapaus tuli esiin, San Diego Unionissa julkaistiin juttusarja. Tietyt yksityiskohdat eivät täsmää niihin tietoihin joita Jury sai, mutta tapauksissa joihin Jury perehtyi, asiatietojen oikeellisuuteen oli kirjoittelussa paneuduttu huolella. Alicia W:n tapauksessa sekä Sosiaalivirasto että yleinen syyttäjä esittivät Jurylle toistuvasti, että oli olemassa sellaisia tietoja, joita meillä ei ollut, ja jotka selittäisivät heidän menettelyään, jota media oli vääristellyt. Tämän johdosta Jury vaati haasteella kaikki Sosiaaliviraston, Kunnanvirasto, Lastensuojelun keskuksen, Lastensairaalan, yleisen syyttäjän, poliisin Navalin tutkimusyksikön, Navcaren, Lasten äänen ja yksittäisten viranhaltijoiden hallussa olevat tapaukseen liittyvät asiakirjat sekä dokumentit jotka liittyivät Albert Caderin rikosasian käsittelyyn. Asiakirjojen läpikäynti ja Jurylle annetut valaehtoiset todistajalausunnot vahvistivat sitä käsitystämme, että tämä oli tapaus jota ei olisi koskaan pitänyt käsitellä lastensuojelussa. Vakuutuimme myös San Diego Unionin aiheesta kirjoittamien juttujen asiatietojen pitävyydestä.
Lastensuojelujärjestelmän rakenne ja ongelmat (Liitteenä 1. on kaavakuva ja selitys järjestelmän toiminnasta).
Lastensuojelujärjestelmä on monimutkainen. Jotta tämä raportti tulisi ymmärrettäväksi, kerromme lyhyen ‘tapaushistorian’ tyypillisestä lastensuojelutapauksesta. Tarkoitus ei ole tehdä yksityiskohtaista järjestelmän kuvausta, vaan antaa lukijalle yleiskuva järjestelmästä ja sen osista.
On tyypillistä että tulee hälytyssoitto. (Hälytyspuhelimeen tuli viime vuonna noin 84.000 soittoa.) Soittajan nimi on luottamuksellinen, eikä sitä tarvitse koskaan paljastaa. Hälytyslinjan hoitaja tutkii soitot ja määrittelee jokaisen puhelun kiireellisyyden. Kaikki puhelut tutkitaan, mutta kiireellisimmät tutkitaan nopeammin.
Erittäin kiireellisiksi arvioitujen soittojen selvittämiseen määrätään hälytystä selvittävä sosiaalityöntekijä. Hän menee lapsen olinpaikkaan, haastattelee lapsen ja päättää siitä, onko kyseessä lastensuojelutapaus. Jos hän päättää että kyseessä on lastensuojelutapaus, liki aina lapsi siirretään pois kodistaan. Jos työntekijä päätyy siihen, että kyseessä ei ole suojelutapaus, vaan että perhe tarvitsee jotakin palveluita, perhe ohjataan lastensuojeluyksikköön. Jos ilmi ei tule ongelmia tapauksen käsittely lopetetaan. Kaikissa pahoinpitelyilmoituksissa tiedot siirretään Kunnanvirastossa olevaan lasten pahoinpitelyrekisteriin.
Jos kyseessä on lapsen kiireellinen siirto, mukaan saattaa tulla poliisi. Tapauksissa joissa ryhdytään syytetoimiin poliisi on mukana koko tutkinnan ajan. Siirrettävät lapset viedään yleensä Hillcrestin vastaanottokotiin. Jos he jäävät systeemin huostaan heidät siirretään joko sukulaisille tai sijaisperheeseen.
Tuomioistuinkäsittelyä hoitavalle sosiaalityöntekijälle ilmoitetaan välittömästi, ja 48 tunnin määräaika alkaa. Tällä sosiaalityöntekijällä on 48 tuntia, eli kaksi työpäivää aikaa päättää huostaanottohakemuksen vireillepanosta. Huostaanotto tarkoittaa, että lapsen holhous siirtyy väliaikaisesti tuomioistuimelle. Vanhemmilla on tänä aikana vain harvoin mahdollisuutta nähdä lastaan. Normaalisti lapsilla on oikeus soittaa kotiin, mutta monet lapset eivät tiedä tästä, heille ei kerrota, tai he eivät kysy asiasta.
Jos tuomioistuinkäsittelyä hoitava sosiaalityöntekijä päättää hakea huostaanottoa 48 tunnin kuluessa, hän menee Kunnanviraston päivystävän viranomaisen luo ja esittelee tapauksen. Päivystävä poliisi päättää siitä, vaatiiko asia juridista turvaamismenettelyä. Jos hän päätyy turvaamistoimiin hän kirjoittaa poliisiosaston nimissä hakemuksen Nuoriso-oikeudelle huostaanoton määräämiseksi. Kunnanviraston virkamies on juridisesti Sosiaaliviraston asiamies ja lapsen guardian ad litem (edunvalvoja). Jos hakemusta ei jätetä 48 tunnin kuluessa lapsi on palautettava kotiin.
Tuomioistuin käsittelee huostaanottohakemuksen kiireellistä huostaanottoa seuraavan kolmannen työpäivän aamuna klo 8.30. Tuomioistuin määrää tällöin kullekin vanhemmalle ja lapselle omat asiamiehet. Tavallisesti vanhempi tapaa oman asiamiehensä ensimmäisen kerran istuntosalissa. Tuomioistuinkäsittelyä hoitavaa sosiaalityöntekijää edustaan tässä, kuten kaikissa muissakin kuulemistilaisuuksissa, Kunnanviraston asiamies, jonka tehtävä on ajaa Sosiaaliviraston asiaa. Jos vanhempi hyväksyy lapsen siirron tuomioistuin antaa päätöksen.
Jos vanhempi vastustaa huostaanottohakemusta huostaanottokäsittely siirtyy myöhempään ajankohtaan. Tavallisesti lapsen väliaikainen holhous säilyy Kunnanvirastolla siihen asti. Tänä aikana vanhemmilla on vain vähän tai ei lainkaan tapaamisia lapsen kanssa. Jos vanhempi vastustaa huostaanottoa määrätään valmisteluistunnon päivä. Hakemuksen sisällöstä ja sen hylkäämisestä keskustellaan. Jos vanhempi edelleen vastustaa huostaanottoa järjestetään huostaanottokäsittely, jossa osapuolia kuullaan.
Jos tuomioistuimen edustaja tällöin määrää huostaanoton, seuraa määräyksen antoa koskeva käsittely. Tämä tarkoittaa lapsen holhouksen siirtämistä vanhemmilta Sosiaalivirastolle. Tämä määräys voidaan kiistää, jolloin määrätään varsinaisen tuomioistuinkäsittelyn päivä. Se tulee järjestää 15 päivän kuluessa lapsen siirtämisestä. Se ei ole jury- vaan siviilikäsittely. Käsiteltävänä on ‘totuuden selvittäminen’ koskien laiminlyöntiä, pahoinpitelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä, hyljeksintää ja kyvyttömyyttä suojella. ‘Totuuden etsimisessä’ näyttö arvioidaan sen standardin mukaan onko näyttöä enemmän puolesta vai vastaan (proponderance).
Jos Kunnanviraston vaatimus hyväksytään seuraa määräystä koskeva käsittely. Tällöin päätetään miten vanhempien päätäntävaltaa lapseensa rajoitetaan. Tästäkin määräyksestä voi valittaa. Määräyskäsittelyn perusteella 1) lapsi määrätään asumaan erillään vanhemmistaan 2) lapsi määrätään palautettavaksi tarkentavin määräyksin. Tämä käsittely on ensimmäinen, jossa todisteita siitä jääkö lapsi asumaan erilleen vanhemmista, käsitellään standardilla ‘selkeä ja vakuuttava’.
Jos määräyskäsittelyn lopputulos on, että lapsi pysyy erillään vanhemmistaan tuomioistuinkäsittelystä vastaavan sosiaalityöntekijän on laadittava perheen jälleenyhdistämisen suunnitelma. Tässä suunnitelmassa esitetään ne seikat, jotka perheen tulee tehdä, jotta perhe voidaan jälleenyhdistää lapsen kanssa, jonka holhous on Sosiaalivirastolla. Nyt asiaan määrätään hoitoon ja jälleenyhdistämiseen erikoistunut sosiaalityöntekijä (joka on Sosiaaliviraston alaisuudessa).
Niin kauan kun lapsi on erossa vanhemmistaan tarkkailukäsittelyjä järjestetään 6, 12 ja 18 kuukauden kuluttua. Jokainen käsittely voidaan kiistää, jos vanhempi ei suostu annettuihin määräyksiin. Jos istuva tuomari tai notaari havaitsee 12 kuukauden käsittelyssä, että vanhemmat eivät ole noudattaneet jälleenyhdistämissuunnitelmaa miltään osin, tai että jälleenyhdistäminen on epätodennäköistä, tehdään suunnitelma pitkäaikaisesta sijaishuollosta, huollon siirrosta tai adoptiosta. Jos suunnitelmana on pitkäaikainen sijoitus tai huoltajuus, asia siirtyy näihin asioihin erikoistuneelle sosiaalityöntekijälle (joka on Sosiaaliviraston alainen).
Tässä vaiheessa tuomioistuimen määräämät tukitoimet saatetaan lopettaa. Se tarkoittaa, että Kunnan ei enää maksa sellaisia tukitoimia, jotka ovat välttämättömiä perheen jälleenyhdistämiseksi. Jos lasta ei ole palautettu vanhemmille 18 kuukaudessa, oikeuden puheenjohtaja tai notaari määrää ‘pysyvän suunnitelman’, joka on joko adoptio, huollon siirto tai pitkäaikainen sijoitus. Tuolloin puheenjohtajalla on valta poistaa vanhempien oikeudet. Tätä kutsutaan .26 käsittelyksi.
Koko tämän prosessin ajan lapsi on Sosiaaliviraston siirtämänä. Hänet on voitu sijoittaa sukulaisille tai sijaisperheeseen. Tavallisesti sijoituksia on useita. Joskus lapset sijoitetaan sellaisille sijaisvanhemmille, jotka etsivät adoptiolasta. Näitä kutsutaan ‘esi-adoptiokodeiksi’. Jurymme suosittelee, että yhtään lasta ei tule sijoittaa esi-adoptiokotiin mikäli jälleenyhdistämissuunnitelma on voimassa.
Maksut ja perintä
Kuka tämän kaiken maksaa? Jos perheellä on yksityinen avustaja ja terapeutti, tai jos kyseessä ovat muut tuomioistuimen määräämät palvelut, kustannukset ovat tähtitieteelliset. Esimerkiksi Alicia W:n välittömät kulut, ilman sijaishuollon kustannuksia olivat 260.000 $. Tämä perhe oli onnekas, koska heillä oli vakuutus joka maksoi kaikki tuomioistuimen määräämät terapiat ja suuren osan psykologisista arvioista. Perhe odottaa edelleen laskua Alician sijaishuollosta. Tämä lasku lähetetään tavallisesti perheelle riippumatta siitä lopetetaanko huostaanotto ja jälleenyhdistetäänkö perhe.
Kaikissa tapauksissa veronmaksajat maksavat tuomioistuimista, Sosiaalivirastosta, Kunnanvirastosta, sijaishuollosta ja Hillcrestistä. Useimmissa tapauksissa veronmaksajat maksavat myös tuomioistuinten määräämän terapian, arviot, hoidon ja tuomioistuimen määräämät palvelut. Useimmat näistä laskuista päätyvät perheen maksettaviksi. Tuomistuin päättää minkä prosenttiosuuden perhe määrätään maksamaan. Useimmat perheet eivät kykene maksamaan mitään. Veronmaksajat maksavan sen, mitä perheet eivät kykene. Veronmaksajat maksavat myös ne jatkokustannukset, jotka näistä lapsista jatkossa seuraa yhteiskunnalle.
Uudet ohjelmat
Yhteisössämme on meneillään uusia ohjelmia, jotka saattavat ratkaista joitakin Juryn esiin tuomia ongelmia. Raporttia ei kuitenkaan voida kirjoittaa siitä mitä ehkä tapahtuu puolen vuoden tai vuoden kuluttua. Juryn on rajoituttava raportoimaan tämän hetken löydöksistä. On toivottavaa, että uudet innovatiiviset ohjelmat, ja erityisesti Perheiden suojelun ohjelma voi ratkaista joitakin tämän alueen nykyisistä ongelmista.
Jury on huolissaan Kunnanviraston pysyvästä sekasorrosta ja halusta jatkuvasti tuottaa uusia, uniikkeja sandiegolaisia ohjelmia. Maassamme on tällä hetkellä käytössä erittäin hyvin onnistuneita ja toimivia perheiden tukemisen ohjelmia. Sen sijaan että keksitään uusia ohjelmia, olisi tarpeen ottaa mallia näistä onnistuneista ohjelmista ja soveltaa ne San Diegon tarpeisiin.
Kohtuuttoman suuri osa huostaan otetuista lapsista kuuluu vähemmistöihin. Nykyinen johto on vakavasti sitoutunut siihen, että palkattaisiin vähemmistö-sosiaalityöntekijöitä ja parannettaisiin sosiaalityöntekijöiden kulttuurituntemusta.
Äskettäin viraston sisältä nimettiin oikeusasiamies. Valittu henkilö on kaikin tavoin itsenäinen ajattelija ja hyvin uskottava. Virasto päätti olla piittaamatta neuvoista, joita antoivat yhteisöä edustavat ryhmät, Nuoriso-oikeuden Komitea, nykyinen ja edellinen Gran Juryn. Neuvona oli valita täysin virastosta riippumaton oikeusasiamies.
Äskettäin perustettiin Neuvottelukuntia pohtimaan miten oikeudenkäyntikuluja voitaisiin pienentää. Monet tahot viraston sisällä ehdottivat, että nämä neuvottelukunnat eivät toimi ilman riippumatonta mediaattoria. Nämä neuvot ohitettiin, ja mediaattoriksi valittiin sosiaalityöntekijä.
Yksi Sosiaaliviraston paljon mainostama luomus on terveyspassi. Tarkoitus on, että se seuraa jokaisen huostaan otetun lapsen mukana, ja että siinä on kattavat terveystiedot. Teoriassa tämä on erinomainen ajatus, ja Grand Jury kannattaa ajatusta terveyspassista. Juryllä oli kuitenkin tilaisuus tarkastaa Alicia W:n terveyspassi siinä vaiheessa kun hänet palautettiin kotiin. Hänen vanhempansa olivat toimittaneet Sosiaalivirastolle tytön terveystiedot kahdeksalta vuodelta, samoin terveyshistorialliset tiedot, joissa olivat allergiat ja krooniset ongelmat, sekä koko perheen terveyshistorian. Nämä terveystiedot olivat virastossa Alician kansiossa. Alician terveyspassissa ei ollut mitään näistä tiedoista. Tosiasiassa kun Alicia palasi kotiin hänellä oli lääkitys, jolle hän oli allerginen. Hänellä ei palatessaan ollut silmälaseja, joka hänellä oli kun hänet siirrettiin kotoa, ei myöskään mitään merkintöjä silmälääkärillä käynneistä.
On oltava huolissaan siitä, minkä verran sitoutuneita Sosiaalivirastossa ollaan näihin ohjelmiin, ja halutaanko hyväksyä yhteiskunnan osallistuminen niiden suunnitteluun. Sosiaalityöntekijät ja jopa johtotaso todistivat että Sosiaalivirasto on jatkuvassa kuohunnassa, työntekijöillä on aivan liikaa töitä, ja johtotason miehitys on raskas.
Nykyiseen järjestelmään turhautuminen
Palveluita, joita laiminlyödyille ja pahoinpidellyille lapsille ja heidän vanhemmilleen tarjotaan, tulee arvioida sen perusteella, miten hyvin ne toimivat ja ehkäisevät tahallista ja tahatonta kaltoinkohtelua. Jurymme tekemän tutkimuksen perusteella San Diegon kunnan lastensuojelujärjestelmään on turhauduttu kaikilla tasoilla Sosiaaliviraston sisällä, tuomioistuimissa, ulkopuolisten palvelujen tuottajien taholla ja mikä vakavinta, itse asiakkaiden puolella. Jury on lukenut tusinoittain Sosiaalivirastolle, Johtokunnalle ja valtion viranomaisille lähetettyjä, sydäntä raastavia kirjeitä, joissa pyydetään apua ja toimia. Poikkeuksetta näihin kirjeisiin on vastattu standardivastauksilla hyväksyen Sosiaaliviraston toimet.
Jury suosittelee että perustetaan puolueeton oikeusasiamiehen toimisto käsittelemään näitä valituksia. Sen tulee olla täysin itsenäinen suhteessa Sosiaalivirastoon. Se auttaa korjaamaan julkista epäluottamusta, kun tiedossa on, että on joku joka kuuntelee, jolla on valta tehdä tarvittavat, nopeat toimet, joilla korjataan yksittäisten tapausten epäasiallinen käsitteleminen. Jury suosittelee että ideaalinen oikeusasiamies olisi eläkkeellä oleva oikeuden tuomari, jolla olisi pieni toimistohenkilökunta.
Sosiaalityöntekijät haluavat tehdä sosiaalityötä
Käytännön sosiaalityöntekijöiden turhautumisen suurin aiheuttaja ei ole se, etteivätkö he tietäisi miten auttaa lapsia ja perheitä, vaan siitä, että he eivät voi järjestää palveluja joiden tietävät auttavan. Tapauksia on liikaa ja mahdollisuudet toimia liian vähäiset. Siinä vaiheessa kun perhe on ‘selvinnyt’ tuomioistuinkäsittelystä se on usein niin vihainen, ettei voi luottaa sosiaalityöntekijään, joka yrittää järjestää jälleenyhdistämiseen tarvittavia palveluja. Kaikilla käytännön työtä tekevillä sosiaalityöntekijöistä tuomioistuimiin on uuvuttava määrä tapauksia.
Jury on kuunnellut useiden oikeusistuinten virkamiesten todistuksia siitä että 20-60%:a näistä lapsista ei pitäisi olla tässä systeemissä. Jos järjestelmä kykenisi tunnistamaan nämä lapset ja kotiuttamaan heidät, sosiaalityöntekijöiden, tuomioistuinten ja sijaisperheiden paine vähenisi dramaattisesti. Mikä tärkeintä, lapset joiden kuuluu olla kotona olisivat siellä.
Sosiaalityöntekijät haluavat auttaa perheitä. Tästä todistaa varauslista, johon on merkitty sosiaalityöntekijät, jotka haluaisivat työskennellä perheiden auttamisen yksikössä. Useimmat sosiaalityöntekijät tekevät merkittävää työtä.
Sosiaalivirasto ja jotkut oikeusjärjestelmän jäsenet varoittivat jatkuvasti Juryä siitä, miten tärkeää on keskittyä järjestelmän positiivisiin puoliin. Meille on kerrottu että käytännön työn tekijät, ja itse asiassa koko lastensuojelujärjestelmä on ylikuormitettu. Mikä tahansa kritiikki tulee voimakkaasti tasoittaa positiivisilla havainnoilla, jotta vältyttäisiin jo nykyiselläänkin heikkoa moraalia. Todistajalausunnot kuitenkin osoittivat, että sosiaalityöntekijöiden moraali oli alhaalla jo ennen kuin median mukaan tuloa ja ennen kuin Grand Jury ja Nuoriso-oikeuden Komitea tekivät tutkimuksensa.
Sosiaalityöntekijät kohtaavat päivittäin sellaisia yhteiskunnallisia ongelmia, jotka useimmat meistä voivat turvallisesti kieltää. He näkevät vakaa lasten pahoinpitelyä, köyhyyttä, huumeiden käytön seuraamuksia ja sukupolvia jatkunutta ongelmallisuutta. He tietävät miten vähäistä apu on, ja silti useimmat sosiaalityöntekijät tekevät parhaansa jotta järjestelmä toimisi.
Jury suosittelee, että johtotasolla tehtäisiin uudistuksia siten että suuri määrä johtotason henkilökunnasta siirretään kenttätyöhön. Sosiaalityöntekijät todistivat että he ovat väsyneitä kokeellisiin ohjelmiin, uusiin lomakkeisiin ja lisääntyvään johtotasoon. He ovat turhautuneet sisäiseen politiikkaan, joka vaatii olemaan lojaali virastolle työntekijän oman itsenäisyyden sekä niiden perheiden ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella, joita heidän tulisi auttaa. He ovat turhautuneita siihen että tapauksia on niin paljon, kun ylempi johto voisi helpottaa tilannetta.
Jury ei ollut mitään etukäteisiä tietoja lastensuojelusta. Meillä ei ollut etukäteisharhaa, joten oli mahdollista tarkastella tilannetta puolueettomasti. Säilytimme tämän tutkintamme loppuun asti. Toimme että ne sosiaalityöntekijät, jotka ovat sitoutuneet työskentelemään lasten ja perheiden kanssa näkevät tämän raportin mahdollisuutena järjestelmän tutkiskeluun, eivätkä näe sitä sosiaalityöntekijöiden tuomitsemisena.
Sosiaalivirasto: Liikaa valtaa
On joitakuita väärille poluille joutuneita sosiaalityöntekijöitä, ja on valitettavaa, että Sosiaalivirasto ei kykene ohjaamaan omaa väkeään. Suhteellisen pieni joukko sosiaalityöntekijöitä ja terapeutteja oli monien valitusten kohteena. Nämä varsin harvat nimet tulivat esiin useissa valituksissa, ja heidät on mainittu toistuvasti järjestelmän sisällä toimivien todistajalausunnoissa. Asianajajat, psykologit ja vanhemmat ovat todistaneet, että jotkut sosiaalityöntekijät valehtelevat rutiinisti, jopa vannottuaan valan tuomioistuimessa. On myös lukemattomia osoituksia siitä, että sosiaalityöntekijät kiistävät tai kieltäytyvät noudattamasta tuomioistuimen määräyksiä. Tämä on kestämätöntä, mutta sellaisista teoista rangaistaan harvoin.
Havaintomme on, että jos asiakkaat tai ammattilaiset valittavat näistä työntekijöistä, Sosiaalivirasto joko tekee vähän jotain, tai ei tee mitään. Vanhemmat ja terapeutit todistivat, että monissa tapauksissa sosiaalityöntekijöiden on sallittu jopa kostaa. Sosiaalityöntekijöillä on lähes rajaton valta. Valitustuomioistuimessa työskentelevä todistaja sanoi tämän osuvasti: ‘Valta korruptoi. Absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti. Täysi immuniteetti (jota sosiaalityöntekijät nauttivat) on absoluuttista valtaa.’
Nuorisotuomioistuinten kaaos
On mahdotonta antaa yleiskuvausta ilman että kommentoi Nuorisotuomioistuimen tilannetta. Siellä on 10 istuntosalia. Useimpina päivinä jokaisessa salissa on aamu- ja iltapäiväistunto, joissa kunnassakin käsitellään noin 30 tapausta. Kaikki aamun tapaukset on ajoitettu klo 8.30 ja iltapäivän tapaukset klo 13.30. Tämä tarkoittaa, että kaikki nämä noin 30 tapausta, jotka puheenjohtaja aikoo käsitellä aamulla tulevat yhtaikaa klo 8.30. Kaikkien asiakkaitten ja asiamiesten oletetaan tuolloin olevan paikalla. Kun kerrotaan 30 tapauksen määrä 10 oikeussalilla, selviää mikä on ongelma.
Odotustila on melko pieni, ja kaikki nämä ihmiset, usein myös iso määrä lapsia, pyörivät ympäriinsä kaaoksena. Lapsia varten ei ole leikkitilaa. Mahdollisuus luottamuksellisiin keskusteluihin asiakkaan kanssa on erittäin pieni. Asiamiehille ei ole paikkaa missä istua, tehdä työtä, tai käyttää oikeustieteen kirjastoa.
Asiamiehen pöydässä ei ole tilaa asiakkaille. Vanhemmat jätetään salin peräosaan. Jury seurasi useissa tilanteissa yhtä yleistä oikeusavustajaa. Hän seisoi joka kerta asiakkaansa vieressä esitellessään asiakkaan asiaa. Hänellä oli mahdollisuus jatkuvaan kontaktiin asiakkaansa kanssa. Tätä menettelyä tulisi tukea kunnes asiamiehen pöytään saadaan tilaa asiakkaille.
Auton parkkeeraaminen on liki mahdotonta. Useat asiakkaista käyttävät julkisia liikennevälineitä. Riippumatta siitä mistäpäin kuntaa he tulevat, heidän edellytetään olevan paikalla klo 8.30. Joistain kunnan osista saattaa viedä jopa neljä tuntia matkustaa Nuorisotuomioistuimeen.
Vertailun vuoksi todettakoon, että Perheoikeudessa aikataulu on tehty 10 minuutin välein. Tällä vältetään asiamiesten palkkioissa turha odotusaika, ja ainakin luodaan se kuva että toiminta on organisoitua. Jury suosittelee aikataulutuksen muuttamista Perheoikeuksien menettelyä vastaavaksi.
Ylikuormitettu sijaisperhejärjestelmä
Kun lapsi siirretään pois vanhemmiltaan hän tavallisesti viettää melko lyhyen ajan Hillcrestin vastaanottokodissa. Jos esitetään vaatimus siirtomääräyksen antamisesta ja tuomioistuin antaa määräyksen siitä, että lapsen on asuttava kodin ulkopuolella, hän menee tavallisesti väliaikaiseen sijaiskotiin. Usein käy niin, että sisarukset erotetaan toisistaan.
Kansalliset tutkimukset sijaishuollosta osoittavat, että se ei ole paikka, johon lapsi tulisi sijoittaa ajaksi, kun päätetään lapsen elämästä. Vaikka on olemassa lukuisia ihania sijoituspaikkoja, San Diegon ylikuormitettu lastensuojelu on johtanut siihen, että sopivista sijaishuoltopaikoista on huutava pula. Se on ilmeisesti johtanut siihen, että jotkut niistä ovat huonoja ja jotkut niillä rajoilla. Monille sijaisvanhemmille tämä on toimeentulon muoto, ja sijaishuollosta on tullut yksi lasten hyväksikäytön muoto. Yksi todistajista määritteli sijaishuollon ‘Tämän päivän Amerikan suurimmaksi mökkikylätuotannoksi’.
Jury yritti saada Sosiaalivirastolta tilastollista analyysiä sijaishuollossa tapahtuneeksi väitetyistä pahoinpitelyistä. Sellaista ei ollut. On kuitenkin useita kansallisia tutkimuksia, joiden perusteella on syytä päätellä, että sijaishuoltoon sijoittamista tulee harkita entistä huolellisemmin. Vähintäänkin menettelyllä on erilaisia seuraamuksia lapselle, perheelle ja lapsen pitkäaikaisille suhteille omaan perheeseensä. Monissa tapauksissa lapsi joutuu suurempaan riskitilanteeseen kuin jos hän olisi kotonaan. Tämän vuoksi sijaishuoltoa tulee harkita vasta kun kaikki sukulaissijoituksen mahdollisuudet on tutkittu ja todettu, ettei sellaisia ole.
Pysyvän sijoittamisen suunnitelma
40 %:a lastensuojelun piiriin joutuneista lapsista ei koskaan palaa kotiinsa. Useat adoptoidaan. Olemme kuunnelleet todistelua siitä, että Sosiaalivirasto ei näytä olevan tietoinen siitä, että adoptiolla on usein pitkäaikaiset vieraannuttavat vaikutukset kaikkien asianosaisten elämään. Kaikissa adoptioissa alkuperäinen perhe, adoptioperhe, lapsi ja koko yhteiskunta maksaa sellaisestakin mikä on tarpeetonta. Vanhemman oikeuksien poistamista ei koskaan pitäisi tehdä kevyin perustein.
On yleisesti havaittu yhteiskunnassa, jopa Sosiaaliviraston sisällä, että virasto toimii ‘Lapsikauppiaana’. Tämän vuoksi Jury erityisesti suosittelee, että lastensuojelu erotetaan adoptioita hoitavasta toimistosta. Monien todistusten mukaan adoptio on lastensuojelussa ‘häntä joka heiluttaa koiraa’. Todisteita tästä nähtiin mm. tapauksissa Alicia W, Jasmine O, Roxanne C, Michael A, Albert G, kuten monissa muissakin tapauksissa, joita Jury tutki.
Jälleenyhdistämisen suunnitelmat ja kuvaukset epäonnistumisista
Tuomioistuimen perheen jälleenyhdistämissuunnitelman tarkoitukset saattavat olla kunnioitettavia. Todellisuus on kuitenkin se, että ne on rakennettu siten, että niissä epäonnistutaan. Otimme vastaan todistelua siitä, miten suuri määrä aikaa on käytettävä näiden suunnitelmien toteuttamiseen. Puolustusasianajajat todistivat meille, että he ovat sanoneet asiakkailleen, että heidän on käytännössä mahdotonta noudattaa jälleenyhdistämisen suunnitelmaa. On ilmeistä, että istuva puheenjohtaja tai notaari ovat mitään ajattelematta, vaatineet vanhempia toteuttamaan sellaisia suunnitelmia, jotka veisivät viikoittain aikaa yli 40 tuntia. Vanhemmat ovat usein julkisen liikenteen varassa. On selvää, että tällöin ei jää aikaa hankkia elantoa tai muutenkaan elää omaa elämää. Vanhemmasta tulee usein perheen jälleenyhdistämissuunnitelman orja.
Kuulimme mm. todistuksen eräältä vanhemmalta, jonka lapset oli sijoitettu kunnan neljään eri nurkkaan. Hänellä ei ollut autoa. Hänen perheen jälleenyhdistämissuunnitelmansa edellytti, että hänen oli tavattava jokaista lastaan viikoittain. Hänen edellytettiin osallistuvan vanhempainkoulutukseen, päivittäiseen AA-kerhoon sekä lisäksi yksilö- ja ryhmäterapiaan. Sattumoisin kävi niin että sijaishuollossa kahta hänen lastaan käytettiin seksuaalisesti hyväksi ja yksi joutui pahoinpidellyksi. Hänen kuvauksensa oli osuva: ‘He ottivat kauniit lapseni ja palauttivat minulle särkyneet nuket’. On ironista ja Sosiaaliviraston kannalta onnekasta, että yksi perheen jälleenyhdistämisen edellytys oli, että äidin oli osallistuttava vihan hallinnan oppitunteihin.
Jos henkilö epäonnistuu jossakin perheen jälleenyhdistämissuunnitelman osiossa, se on peruste kieltää vanhemman oikeudet. Olemme kuulleet asiamiehiä, tuomioistuinten määräämiä terapeutteja ja sosiaalityöntekijöitä, joista jotkut ovat kertoneet, että nämä suunnitelmat on tehty tarkoituksellisesti siten, ettei niitä voi toteuttaa, etenkin jos kyse on vastasyntyneistä tai leikki-ikäisistä lapsista.
Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvät tapaukset aiheuttavat kaikkein vaikeimmat tilanteet
Seksuaalisen pahoinpitelyn syytökset
Todennettu fyysinen pahoinpitely herättää harvoin keskustelua, sen sijaan seksuaalinen pahoinpitely ja laiminlyönti ovat paljon vaikeampia arvioida. Lukuisissa seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa on mahdotonta osoittaa, että se tapahtui. Toisaalta on mahdotonta osoittaa, ettei sitä tapahtunut. Tapa jolla systeemi nykyään toimii johtaa siihen, että hyväksikäytön epäily, eli se ‘mitä olisi saattanut tapahtua’, riittää huostaanottohakemuksen jättämiseen, ja riittää aivan liian usein totena pidettyyn löydökseen. Jury on lukenut runsaasti Lastensuojelukeskuksen lääkärinlausuntoja, joissa toistuvasti todetaan ‘ei fyysisiä löydöksiä, mutta kuvaus sopii hyväksikäyttöön’. Toisin kuin millään muulla lainkäytön alueella syyttömyyden todistustaakka on siirretty väitetylle hyväksikäyttäjälle. Jos asiassa esitetään ristiriitaisia kertomuksia, sen pitäisi johtaa perheen jälleenyhdistämiseen, mutta nykyään suunta on toinen.
Lukuisissa tapauksissa, joihin olemme tutustuneet vähäisinkin vihje seksuaalisesta hyväksikäytöstä johtaa siihen, että Sosiaalivirasto siirtää lapsen kodistaan. Sosiaalivirasto ei salli edes ‘ei-hyväksikäyttävän’ vanhemman tai perheenjäsenen huolehtia lapsesta (eikä edes olla yhteydessä lapseen), paitsi jos he ovat sitä mieltä, että hyväksikäyttö on tapahtunut ja yhtyvät Sosiaaliviraston johtopäätökseen siitä, että väitetty hyväksikäyttäjä on syyllinen.
Lapsen siirtämistä kodistaan pitäisi käyttää viimeisenä keinona. Se että väitetty hyväksikäyttävä vanhempi muuttaisi pois tutkinnan ajaksi olisi lapselle paljon vähemmän traumatisoivaa ja häiriöitä aiheuttavaa, vähemmän perheen elämää rikkovaa, ja huomattavasti halvempaa kunnalle. Viraston ei tule olla peloissaan jättää lasta muiden perheenjäsenten hoitoon pelkästään sen vuoksi, että he eivät ole yhtyneet syytöksiin, jos jäljelle jäävä huoltaja suostuu neuvotteluihin. Lisäraportissamme III paneudutaan syvemmin seksuaalisen hyväksikäytön kenttään.
Huolto- ja tapaamisriidoissa esitetyt hyväksikäyttöväitteet
Erityistä huomiota vaativat lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syytökset, joita esitetään huoltokiistojen yhteydessä, ja asioita pitäisi hoitaa pitkälle koulutetun sosiaalityöntekijän. Eroavia tulee varoittaa siitä, että jos kostoa hakeva vanhempi manipuloi lasta, tuomioistuin käsittelee asian kiireellisesti ja tiukasti. Tällä hetkellä järjestelmä palkitsee vanhempaa, joka esittää tällaisen väitteen. Jurylle on tehty tällaisista tapauksista lukuisia valituksia. Jotkut tapaukset ovat kestäneet vuosia, ja väitetyltä hyväksikäyttäjältä on kielletty kaikki yhteydet lapsiinsa.
Joissain näissä tapauksissa syytökset ovat olleet niin uskomattomia, että viranomaisten olisi tullut vakavasti huolestua siitä, että manipuloiva vanhempi ei suojele lasta. Kostonhimoisen puolison lapsen mieleen kohdistuva myrkyttäminen vaatii suojelutoimia. Vahinko joka lapselle aiheutuu on usein peruuttamaton, koska väitetyt tekijät kovin harvoin voivat rakentaa uudelleen suhteensa lapsiin, joiden mielet on myrkytetty. Joissain Juryn tutkimissa tapauksissa sosiaalityöntekijät ja terapeutit ovat näytelleet keskeistä roolia tämän myrkyttämisen sallijoina. Heitä ovat auttaneet tuomarit ja notaarit, jotka ovat luopuneet itsenäisestä roolistaan totuuden etsinnässä.
Lääkkeet: Järjestelmään tarvitaan lisää checks and balances menettelyä
Jos järjestelmä on menettänyt tasapainonsa, miten sitä voitaisiin korjata? Juryn yksityiskohtaiset suositukset on julkaistu tämän raportin yhteenvedossa Suositukset II.
Yleisesti voidaan todeta, että järjestelmään tarvitsee lisää checks and balances -menettelyä. Jury kysyi liki jokaiselta, joka oli kuultavana, mitä he tekisivät lastensuojelujärjestelmän parantamiseksi, jos heillä olisi valta. Asiaan oli useita eri näkökulmia, mutta kuulemiemme asianajajien, terapeuttien, lääkäreiden, tuomareiden, poliisien, sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden keskuudessa vallitsi, hämmästyttävää kyllä, lähes täysi yksimielisyys siitä, että tarvitaan tiukempi valvonta siihen, mitä määräykset edellyttävät ja mitä käytännöt ovat, sekä siihen mitkä ovat pakolliset palvelun tuottamisen velvoitteet ja toisaalta määrärahat. Eli tarvitaan huomattavasti efektiivisempi checks and balances -järjestelmä. Seuraavassa on seikkoja, joita tulisi valvoa, koska ne eivät tällä hetkellä toimi niin kuin pitäisi.
Kunnollinen tutkimus
Ensimmäinen asia, joka systeemin sisällä vaatii valvontaa, on se että seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsen laiminlyönnin väitteet tutkitaan hyvin. Tällä hetkellä ne tutkii Sosiaalivirasto ennen lapsen siirtoa koskevaa tuomioistuimen kuulemista. Jos lapsi on siirretty kodistaan, on vain 48 tuntia aikaa hankkia tuomioistuinta varten tietoa, jonka perusteella esitetään hakemus lapsen siirrosta tai palauttamisesta kotiin. Tämän tutkinnan suorittaa tavallisesti tuomioistuintapauksiin erikoistunut sosiaalityöntekijä.
Saamamme todistajalausunnot ja keräämämme informaatio osoittavat, että tilanteessa jossa lapsi on jo siirretty, tuomioistuinkäsittelyä hoitava sosiaalityöntekijä vain harvoin yrittää etsiä vanhempia tukevaa tietoa tai todisteita. Sen sijaan hän näyttää tekevän tutkimuksen sen vääristymän vallassa, että hänen on löydettävä faktoja, jotka tukevat lapsen siirtämistä, ja raportoi vain sen tiedon joka tukee siirtoa. Yksi Juryn todistaja ilmaisi asian onnistuneesti ‘Tuomioistuinkäsittelyä varten tutkintaa tekevät eivät tiedä, mikä ero on mielipiteellä ja näytöllä’.
Lasten palveluiden viraston tuomioistuinkäsittelyä valmistelevasta yksiköstä tuli Jurylle kaikkien eniten valituksia. Alicia W:n, sekä muissa tutkimissamme tapauksissa sosiaalityöntekijät eivät olleet suorittaneet puolueetonta tutkimusta.
Tässä raportissa suositellaan ammattitaitoisen, moniammatillisen yksikön perustamista. Se tutkisi asian, haastattelisi ja antaisi objektiivisen raportin. Se ei olisi vastuussa sosiaalityöstä, vaikka tiimissä olisi sosiaalityöntekijöitä. Jos riippumaton yksikkö säilyttää objektiivisuutensa, tasapuolisuutensa ja ammatillisen näkökulmansa, se voisi toimia hyvin Perhepalveluiden yksikön alaisuudessa. Sosiaaliviraston ja Lasten palveluyksikön nykyinen johto vaatii sellaista lojaalisuutta, sekä ajattelun ja menettelyjen samankaltaisuutta, että nykyisen johdon alaisuudessa riippumattomuus olisi epätodennäköistä.
Poliisi
Poliisi on mukana liki kaikissa seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa ainakin alussa. Poliisin vastuulla on valvoa ‘totuuden etsinnän’ prosessia. Tämän sijaan me havaitsimme, että jotkut poliisit ovat muuttuneet tosiasioiden etsijöistä sosiaalityöntekijöiksi. Jotkut todistajalausunnot osoittivat, että on poliiseja, jotka ottavat omiin raportteihinsa osia sosiaalityöntekijöiden tutkimuksesta, sen sijaan että tekisivät puolueetonta tutkintaa.
Alicia W:n tapauksessa Jury havaitsi todisteita epäasiallisesta tutkinnasta ja todisteiden huonosta arvioinnista. Poliisin riippumatonta tutkintaa haittasivat myös terapeuttien ja sosiaalityöntekijöiden yhteinen päätös siitä, että tunnistusrivistön käyttäminen olisi lapselle liian traumatisoivaa.
Jos poliisi toteaa, että sillä ei ole riittävää näyttöä syytteeseen, tapaus normaalisti hylätään. Perheiden kannalta on hämmentävää ja järkyttävää, ettei poliisin päätöksellä luopua tapauksesta ei ole mitään vaikutusta Nuoriso-oikeuden prosessiin. Yleisen syyttäjän päätös syyttää, perustuu täysin erilaisiin standardeihin kuin mitä Sosiaalivirasto ja Kunnanvirasto käyttävät esittäessään lapsen siirtoa koskevan hakemuksen. Tämä ero tulisi selittää vanhemmille.
Tässä erossa ilmenee se, miten erilaiset prosessit ja näytön standardit ovat kun verrataan rikosoikeutta ja Nuoriso-oikeudessa esitettyjä hakemuksia. Hakemusten suhteen on kovin vähän tai ei lainkaan juridisia perusteita, paitsi aivan viime vaiheessa, jos silloinkaan. Kuten seuraavassa osassa toteamme Nuoriso-oikeus ei täytä tehtäväänsä tehokkaana Sosiaaliviraston valvojana, joka pitäisi nähdä käsittelyssä vain yhtenä osapuolena ilman että sillä olisi sen vakaampaa asemaa tai luotettavuutta kuin muillakaan parteilla.
Tuomioistuimet
Tuomioistuimen tulisi olla se, joka suorittaa viimeisimmän menettelyjen valvonnan. Olemme kuulleet yhtenevää todistelua siitä, että näin ei ole. Tuomioistuin ei näytä antavan tasavertaista kenttää, jossa tuomioistuin toimisi neutraalina faktojen arvioijana. Tuomioistuimet nähdään, ja näyttävät näkevän itsensä ‘lapsen edun’ ajajina siten kun Sosiaalivirasto asian näkee. Tuomistuin näyttää harvoin vaativan Sosiaaliviranomaiselta korkeatasoista toimintaa. Todistajalausunnot ovat osoittaneet, että tuomioistuinlaitos pelkää tekevänsä virheitä, jotka johtavat lapsen kuolemaan, ja sen vuoksi aina katsovat, että lapsen siirtäminen kodista on tehtävä hänen suojelemisekseen.
Nuoriso-oikeuksien huostaanottoprosesseissa käyttämän näytön standardit tulee tutkia uudelleen. Näytön standardi lapsen siirtämiseksi ja siihen liittyvä kuulemismenettely perustuu todisteiden ennakkoarvion periaatteeseen (preponderance = enemmän puolesta kuin vastaan). Järkevät ihmiset ovat eri mieltä tästä standardista ja Jury oli erittäin huolissaan todisteista, joita tuomioistuimessa esitetään. Käytännössä todisteet, jotka puhuvat Sosiaaliviraston esittämää vastaan kiistetään tai sivuutetaan. Sosiaalivirasto voi rakentaa todisteensa kuulopuheisista ja nk. asiantuntijoiden lausunnoista. Enemmässä kuin 98%:a kaikista hakemuksista hyväksytään. (Meille tulleiden valitusten määrä osoittaa, ettei tämä luku johdu siitä, että Sosiaalivirasto harjoittaisi tarkkaa harkintaa tehdessään hakemuksia.) Korkeampaa näytön standardia ‘selkeä ja vakuuttava’, käytetään vain määräyksiä koskevassa käsittelyssä, joka tapahtuu vasta sen jälkeen kun lapsi on erotettu perheestään, ja tällöin yleensä kulunut kuukausia. Tässä vaiheessa käsittelyä asian ‘tosisekaisto’ on jo lähes kiistämätöntä.
Nykyinen istuva Nuoriso-oikeuden puheenjohtaja on syvästi huolissaan lapsista ja perheistä. Jokainen on hänen kanssaan lämpimästi samaa mieltä. Hän kuitenkin antoi tuomioistuimessaan useita lausuntoja, joiden mukaan jotakin ‘Ei ole voinut tapahtua’, vaikka juuri niin oli tosiasiassa tapahtunut. Kun hän tuli vakuuttuneeksi, että systeemi oli tehnyt virheen, hän toki ryhtyi välittömiin tehokkaisiin toimiin.
Esiin tuotiin huomioon otettavaa huolta notaarien nimitysten ‘poliittisesta’ luonteesta. Totta tai ei, yksimielisiä ollaan siitä, että notaarien nimittäminen riippuu Sosiaaliviraston myötämielisyydestä. Merkittäviä havaintoja tehtiin siitä, että notaarit eivät tästä syystä vastusta Sosiaaliviraston esityksiä.
Todistajalausunnoissa ei puollettu ‘pro-term’ -tuomareita (tapauskohtainen?). On toki hyviä istuvia pro-term tuomareita, mutta saimme samansuuntaisia havaintoja siitä, että heidän käyttämisestään saadaan etuja. Yksi heistä, joka on eläkkeellä Korkeimmasta oikeudesta ja työskentelee Valitustuomioistuimessa, kutsutaan rutiinisti Sosiaaliviraston puolelta. Puolustusasianajajat kiistävät rutiinisti hänen nimeämisensä.
Alaikäisten asiamies
Yksi tarkastuksen kohde on se, että lapselle määrätään puolueeton asiamies. Mielestämme asiamiehellä on tärkeä, jopa ratkaiseva rooli asian hoitamisessa. Yhtenevät todistajalausunnot osoittivat, että lapsia edustavien asiamiesten ammatillisessa tasossa on huomattavia eroja. Jotkut ovat loistavia toisen marginaalisia.
Tuomioistuimen määräämät lista-asiamiehet ovat pahasti alipalkattuja. Riippumattoman tutkinnan tekemisen mahdollisuudet ovat hyvin niukat. Eräässä tiukasti kiistetyssä tapauksessa Jury havaitsi, että lapsen asiamies ei ollut tavannut kahta asiakastaan niiden kahden vuoden aikana kun asia oli Nuoriso-oikeudessa. Jury havaitsi että vain harvoissa tapauksissa lapsen asiamies oli haastatellut vanhempia tai muuta perhettä. Loppupelissä perhettä laskutetaan lapsen asiamiehestä, vaikka heillä ei ole ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa tämän valintaan.
Asiamiesten hyväksymisessä listalle on havaittu poliittista painostusta. Lista-asiamiehet kertoivat Jurylle, että jos he edustavat lasta Sosiaalivirastoa vastaan, on syytä pelätä, että heidät poistetaan listalta. Yksi lista-asiamies oli välittömästi poistettu lapsia edustavien listalta kun hän vastusti käsittelyn aikataulusta päättävää puheenjohtajaa. Toinen Perheoikeudessa esiintyvä lapsen asiamies kertoi itselleen käyneen samoin saman tuomarin kanssa. Vanhempia edustavat lista-asiamiehet pelkäävät vedota lainsäädäntöön asiakkaitaan puolustaessaan.
Tarkastimme sisäisiä asiakirjoja ja todistajalausuntoja, jotka koskivat Kunnanviraston suunnitelmaa sen paikallisen käytännön muuttamiseksi, jossa lapselle määrätään puolueeton asiamies. Jury vastustaa voimakkaasti tällaista ehdotusta. Sosiaalivirastoa ja lasta ei tule käsitellä siten, että heillä on sama intressi. Sen jälkeen kun yleinen oikeusasiamies on alkanut puolustaa alaikäisiä suuressa osassa tapauksia, lasten asioiden ajaminen on kohentunut myös yksityisten lista-asiamiesten hoitaessa niitä.
Puolustusasianajaja
Oikeusjärjestelmä syyttää monista systeemissä ilmenevistä ongelmista asiamiehiä, koska he eivät ole järjestäneet asiakkailleen asianmukaista puolustusta. Vetoomustuomioistuimessa asioita hoitavat asiamiehet moittivat, että asiakirjat, joiden perusteella piti hakea muutosta, olivat epätäydellisiä, puolustusasianajaja ei ollut tehnyt asianmukaisia merkintöjä valitusta varten.
Jury seurasi useita oikeudenkäsittelyjä ja kuulemisia. Oikeuslaitoksen ja valitustuomioistuinten asiamiesten kritiikki saattaa olla perusteltua. Näyttää kuitenkin siltä, että puolustusasianajajat ovat kyvyttömiä, koska he joutuvat työskentelemään epätasapuolisella kentällä. Heille suositellaan, etteivät veisi asiaa oikeuteen. Heillä on hyvin vähäiset mahdollisuudet tehdä puolueetonta selvitystä. Heidän on käytettävä resurssit kunnan ulkopuolisiin asiantuntijatodistajiin, joilla he kyseenalaistavat Lastensuojelukeskuksen todistajalausunnot.
Jury on keskustellut sekä yksityisten lista-asiamiesten että yleisen oikeusaputoimiston puolustusasianajajien kanssa. Jury tietää, miten äärimmäistä painetta nämä ryhmät joutuvat kestämään. Jury ymmärtää ja suosittelee yleistä oikeusaputoimistoa rajoittamaan sisään otettavien tapausten määrää, ja kierrättämään alaisiaan aika ajoin pois Nuoriso-oikeudesta. Lista-asianajajilla on etunaan se, että he voivat edustaa samanaikaisesti vanhempia ja lapsia, joten he eivät aina ole sen paineen alaisia, että heidän pitää edustaa väitettyä hyväksikäyttäjää.
Kunnanhallitus
Kunnanhallituksen tulisi valvoa järjestelmää. Vastuussa oleva Kunnanviraston työntekijä, ottaa vastaan oikeudelle valmistelevan sosiaalityöntekijän ilmoituksen, ja päättää siitä onko kyseessä lastensuojelutapaus, jossa tulee esittää hakemus oikeudelle. Kunnanvirasto ei ole tutkinut näitä tapauksia huolellisesti. Jury on saanut Kunnanhallituksen sisältä todistajalausuntoja, joiden mukaan Sosiaalivirasto ja yleinen syyttäjä painostavat vastuussa olevaa viraston työntekijää, jotta hän esittäisi oikeudelle vaatimuksen sellaisissakin tapauksissa, jotka ovat kyseenalaisia.
Viraston velvollisuus on huolehtia oikeudellisesta ohjeistuksesta. On varteenotettavaa todistetta siitä, että Kunnanvirasto on luopunut tästä tehtävästään. Väärin syytetyille, vaikka he ovat Kunnanviraston asiakkaita, ei ole taattu mahdollisuutta riittävän oikeusturvaan. Tämä on ollut erittäin kielteistä koko yhteisölle, jota Kunnanvirasto palvelee. Kunnanviraston roolia julkisen epäluottamuksen syntymisessä ei voi vähätellä. Hyväksikäyttöväitteestä johtuva hakemus Jesse W:n tapauksessa sisälsi jopa syytöksen satanistisista uhrimenoista. Tämä on selkeä todiste siitä, että on luovuttu ammatillisesta vastuusta.
Terapeutit
Jokaisella Nuoriso-oikeuden asiakkaalla, vanhemmalla ja lapsella näyttää olevan tuomioistuimen määräämä terapeutti. Nämä terapeutit voisivat toimia puolueettomina tarkastajina. Tuomioistuin työllistää terapeutteja, jotka ovat suosituslistalla. Tällä listalla olevat terapeutit ovat todistaneet Jurylle, että he pelkäävät todistaa Sosiaaliviraston suosituksia vastaan, koska heidät poistettaisiin listalta. Terapeutit todistivat toistuvasti, että sosiaalityöntekijät vääristelevät raportteja, joita antavat asiakkaistaan. Terapeutit kertoivat Jurylle, että niin kauan kun he ovat samaa mieltä sosiaalityöntekijän kanssa, heidän lausunnoilleen annetaan painoarvoa. Jos taas he ovat eri mieltä, heidän käsityksiään ei oteta huomioon tuomioistuimelle annetuissa suosituksissa. Sen lisäksi terapeutit todistivat, että jos he ovat eri mieltä sosiaalityöntekijöiden kanssa saattaa käydä niin, että he eivät enää koskaan tapaa asiakkaitaan.
Tuomioistuin määrää rutiinisti tehtäväksi psykologisen arvioinnin. Arvioijat määrätään kierrätysjärjestelmällä joukosta psykologeja. Terapeutin valinta jätetään sosiaalityöntekijän harkintaan. Terapeuttien asiantuntemuksessa on huomattavia eroja. Kovin vähän huomiota kiinnitetään siihen, että vaikeimmin häiriintyneet lapset ja monimutkaisimmat tapaukset ohjattaisiin parhaan ammattitaidon omaaville terapeuteille. Terapeutin soveltuvuutta ei arvioida edes näennäisesti.
Jury suosittelee että jos terapia määrätään, asiakas saisi listan, josta voi itse valita terapeutin. Jury kyseenalaistaa tuomioistuimen hyväksymän terapeuttilistan, ja ehdottaa että terapeutit tulee valita siten, että otetaan huomioon tapauksen monimutkaisuus. Ehdottomasti on niin, että terapeutin valintaa ei tule jättää sille Sosiaaliviraston sosiaalityöntekijälle, joka toimii tapauksessa ‘syyttäjänä’.
Jury ei ole lainkaan vakuuttunut siitä, että kaikki kyseiset lapset ja vanhemmat ovat terapian tarpeessa. On huolestuttavaa, että rutiinisti annetut terapiamääräykset saattavat ruokkia järjestelmän sisälle pesiytynyttä elinkeinotoimintaa.
Lasten suojelun keskus
Yksi tarkistuksen kohde on itsenäisesti toimiva Lastensuojelun keskus. Se toimii ostopalvelun periaatteella, ja useimmat lääketieteelliset tutkimukset ja haastattelut tehdään siellä. Todistelu, joka koski tätä toimielintä ja sen johtajaa oli ristiriitaista, mutta yhteinen näkemys oli, että siellä on vakavia ongelmia. Yksikön johtaja myönsi ‘En usko että olen tutkimuksissani samalla tavoin objektiivinen kuin jotkut muut lääkärit, mutta yritän tehdä parhaani’. Järjestelmän toimivuuden olennainen varmistus on se, että lääketieteellisissä tutkimuksissa on noudatettu toteen näytettyä objektiivisuutta. Lastensuojelun keskus on vain harvoin todennut, ettei hyväksikäyttö ole tapahtunut, vaikka mitään fyysisiä löydöksiä ei olisikaan, koska se on kuitenkin saattanut tapahtua.
Korkealle arvostettu juristi todisti, että Lastensuojelun keskus on ‘myrkyttänyt joen’. Hänen mielestään suuri osa lastensuojelun harhaisuudesta, jopa vimmasta voidaan selittää koulutuksella, konferensseilla ja kokoontumisilla, joita Lastensuojelun keskus on organisoinut.
Yleisen oikeusaputoimiston ja yksityisten oikeusavustajien edustajat todistivat Jurylle, että kohtuuton määrä heidän budjetistaan joudutaan käyttämään ulkopuolisten lääketieteen asiantuntijoiden lausuntoihin osoittamaan Lastensuojelun keskuksen lausuntojen objektiivisuuden puutteet. Tapauksissa Alicia W. ja Esmerelda B. samoin kuin muissakin tapauksissa Lastensuojelun keskuksen henkilökunnan toistuvat virheelliset todistukset näyttelivät lopputuloksen kannalta keskeistä ja harhaanjohtavaa roolia.
Sijaisvanhemmat
Yksi tarkistamisen kohde ovat sijaisvanhemmat. Myös he toimivat Sosiaaliviraston yhteistyökumppaneina. Juryllä on todisteita siitä, että sijaisperheitä on uhattu toimiluvan kieltämisellä ja lapsia on siirretty pois sijaisperheistä, jos he ovat vastustaneet Sosiaalivirastoa.
Sosiaalivirasto valittelee sitä, että heillä ei ole riittävästi sijaisperheitä, mutta menettää niitä säännöllisesti sen vuoksi miten sosiaalityöntekijät kohtelevat heitä. On surullista, että jos suuri yleisö tietäisi millaisiin painajaisiin sijaisperheet ovat joutuneet, vain harvat ryhtyisivät tähän tehtävään. Tämä on todella traagista.
Sijaisvanhemmuutta koskeva ohjelma on aivan liiaksi sidottu adoptioprosessiin. Ei ole syytä palata järjestelmään, jossa sijaisvanhemmat eivät voi adoptoida, mutta sijaisvanhemmuutta askeleena adoptioon ei pidä tukea. Erityisesti näin, jos kyseessä ovat vastasyntyneet ja leikki-ikäiset. Tällä on menty niin pitkälle ‘lapsikauppaan’, että sitä ei voi hyväksyä.
Lasten ääni
Tarkistuksen kohteeksi tulisi ottaa ‘Lasten ääni’, joka on San Diegon alioikeuden erityisavustajaksi määrittelemä organisaatio. Olemassa toimijoita, jotka työskentelevät riippumattomina Sosiaalivirastosta ja tekevät erinomaisia tutkimuksia ja arvioita. Yleishavainto kuitenkin on, että ne ovat yleensä Sosiaaliviraston vaikutuspiirissä. Olemme kuitenkin nähneet myös toimijoita, jotka ovat aktiivisesti vastustaneet Sosiaalivirastoa.
Lasten ääni -organisaatioon liittyvät ongelmat ovat peräisin enemmänkin toimintatavasta kuin asiasisällöistä. Tämä tulisi selkiyttää, jotta organisaation menetelmät eivät tuottaisi vääristymää. Organisaation työntekijöitä tulisi muistuttaa ammattietiikasta, jotta he välttäisivät ennakkoasenteen. On huutava pula monikielisistä ja lasten asioihin perehtyneistä ihmisistä, sekä heistä joilla on asiantuntemusta lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta. Jury suosittaa, että vaikeisiin ja kiistanalaisiin tapauksiin nimetään asiantuntijat tapauksen laadun perusteella.
Yhteiskunnan osallistuminen
Tästä raportista tulee ajan oloon olemaan hyötyä Kunnanhallitukselle, Sosiaalivirastolle ja erityisesti Lastensuojelutoimistolle, sen ymmärtämiseksi, että yhteisön tuottama kritiikki on usein arvokasta. Minkään hallinnollisen viraston tai systeemin ei tulisi eristäytyä ottamasta vastaan yhteisön panostusta. Lastensuojelujärjestelmä, jonka ominaispiirteitä ovat luottamukselliset asiakirjat, suljetut oikeuskäsittelyt, vaitiolon vaatiminen ja täysi immuniteetti, on eristäytynyt oikeudenkäyttöjärjestelmästämme ennakoimattomaksi ja perusoikeuksien vastaiseksi.
Sosiaalivirasto ja -toimisto vastustavat ulkoa tulevaa kritiikkiä. Ne pitävät sekä ulkoa että sisältä tulevaa kritiikkiä epäasiallisena. Jury toivoo että tämä raportti otetaan rakentavana. Sen sijaan että puolustauduttaisiin refleksinomaisesti, Sosiaaliviraston johdolla, jota Kunnanhallituksen tukisi, olisi nyt mahdollisuus ottaa vastaan tietoja niiltä ihmisiltä, joille he tuottavat palveluita. Tutkintamme perusteella uskomme että lastensuojelujärjestelmän sisällä on paljon ihmisiä jotka pitävät tervetulleena valtuuksien tarkistamista ja mahdollisuutta intensiiviseen selvitystyöhön.
On tarkkailtava kunnan rahankäyttöä
Juryn ehdotusten taloudelliset vaikutukset
Ennen tutkimukseen ryhtymistä Jury harkitsi asiaa perusteellisesti, samoin kuin pitkin matkaa. Tiesimme että ehdotukset, joihin kuluu rahaa eivät menestyisi. Jury on hyvin tietoinen kunnan talouden vaikeasta tilanteesta. Tämä pidettiin mielessä kun suosituksia harkittiin. Tiedämme, että jotkut ehdotuksistamme maksavat, mutta niiden noudattaminen tulee säästämään kunnan rahoja, ei pelkästään pitkällä tähtäimellä vaan myös nopeasti. Jury on tietoinen rahoituksen lähteistä ja siitä, että varojen kerääminen monista eri paikoista on ongelmallista. On tapoja, joilla voidaan hankkia lastensuojelulle liittovaltion rahoitusta, jolla voitaisiin järjestää perheiden suojeluun tarkoitettuja palveluita. Ne tulee tutkia tarkoin.
Nuoriso-oikeuden istuva päällikkötuomari kertoi meille, että hän tarvitsee oikeuskäsittelyjä varten 16 uutta oikeussalia. Sosiaaliviraston johtaja kertoi, että hän tarvitsee kaksinkertaisen määrän sosiaalityöntekijöitä. Kumpikin edellyttivät lisää rahaa. Juryn mielestä järjestelmä tarvitsee lisää rahaa ehkäisevään työhön, koulutukseen, perheiden suojeluun ja nykyisen henkilöstön parempiin palkkoihin. Sen ei tarvitse laajentua. Hyvin organisoitu Perhepalveluosasto, jolla on selkeät tavoitteet, säästäisi ne rahat, joista ei nykyisellään ole lapsille ja perheille mitään hyötyä.
Siitä lähtien kun media nosti lastensuojelujärjestelmän esiin, Jury on saanut todisteita siitä, että hälytyspuhelujen määrä on rajusti laskenut, mutta että ‘tosia’ lasten pahoinpitelytapauksia tulee edelleen. Myös huostaanottohakemusten määrä on laskenut. Ehkä sekä suuri yleisö että varsinaiset porttivahdit (hälytyslinjan hoitajat ja kiireellisiä tilanteita hoitavat sosiaalityöntekijät, tuomioistuimen tutkijat ja Kunnanhallituksen päivystäjät) ovat alkaneet tehdä eroa pahoinpitelyn / laiminlyönnin ja perättömien väitteiden välille, sekä siinä mitä eroja on ammatillisella ‘epäluulolla’ ja sosiokulttuurisella erilaisuudella.
Jos järjestelmä ryhtyy perheiden suojelemiseen ja suojelemiseen todelliselta väkivallalta, nykyinen oikeustalo ja nykyinen sosiaalityöntekijöiden määrä riittää. Jos järjestelmä ryhtyy koulutukseen ja ehkäisevään toimintaan, voidaan toivoa, että oikeudenkäyntikulut ja yhteisölle koituvat muut kulut vähenevät, ja kohdentuvat aitoihin pahoinpitelytapauksiin.
Johtopäätökset
Grand Jury on esittänyt filosofisia arvioita, suuren määrän suosituksia ja joitakin tarkennettuja suosituksia. Tarkoitus ei ole ollut ryhtyä johtamaan, vaan tuoda esiin satojen sellaisten ihmisten ehdotuksia, jotka ovat paneutuneet lasten ja perheiden suojeluun. Olemme halunneet dokumentoida nämä suositukset ja riittävän todistajalausunnoista saamamme informaation, jotta kunnanus, Sosiaalivirasto ja Korkein oikeus voisivat yhteistyössä panna ne täytäntöön.
Perheet kriisissä II suositukset
San Diegon Grand Jury 1991-1992 ensisijaiset suositukset kunnanhallitukselle
1) Kunnan tulee omaksua filosofiakseen perheiden suojelu ja Sosiaalivirastoa tulee ohjata tämän mukaisesti.
2) Kaikkein tärkeintä on perustaa uusi Perhepalveluyksikkö. Tässä yksikössä toimisivat kaikki lastensuojelupalvelut, nuorten mielenterveyspalvelut, perheelle tarkoitetut terveyspalvelut ja kaikki muut palvelut, jotka on tarkoitettu perheen hyvinvoinnin edistämiseen. Tähän yksikköön ei tule liittää adoptiopalveluita. Adoptiot täyttyy erottaa lastensuojelusta.
3) Tätä organisaatiota tulee ohjata siten, ettei ylemmän johdon miehitys lisäänny. On lähdettävä siitä, että kenttätyötä tekee mahdollisimman moni. Ylemmän johdon tulee tarttua käytännön töihin, jotta he säilyttävät kosketuksen siihen, mitä kentällä tapahtuu.
4) On perustettava väliaikainen lautakunta selvittämään nyt meneillään olevat hallintoa koskevat valitukset. Lisäohjeena suosittelemme, että jäseniksi valitaan Nuoriso-oikeus komitean ja nyt istuvan Juryn jäseniä, joilla on tieto valituksista, ja jotka ovat olleet mukana yleisselvityksen tekemisessä.
5) On perustettava Sosiaaliviraston ulkopuolinen oikeusasiamiehen toimisto, jolla on valtuudet tutkia tuomioistuimen asiakirjat, ja joka raportoi suoraan Kunnanhallitukselle.
6) Nuoriso-oikeuden komiteassa täytyy tehdä perusteellinen nimitysmenettelyn muutos. Nimeäminen tulee suorittaa siten, että siihen osallistuu Kunnanhallituksen jokainen jäsen, Nuoriso-oikeuden päällikkötuomari ja Juvenile Barin nimeämä jäsen (?).
7) Lapsille tulee edelleen nimetä riippumaton asiamies, eikä harkita budjettileikkauksia tätä koskien.
8) Tulee tehdä lainsäädännön muutoksia koskien nykyistä immuniteetin antavaa lakia. Sosiaalityöntekijöille ja muille alueella työskenteleville ei tule myöntää koskemattomuutta, joka on laajempi kuin heidän toimialueensa, eikä siihen tule sisällyttää mahdollisuutta vallan väärinkäyttöön.
9) Lainsäädäntöä on muutettava niin, että nimettömät lastensuojeluilmoitukset eivät ole mahdollisia. Ilmoitukset on pidettävä luottamuksellisina, mutta ei tapauksissa joissa kyse on väärästä ja pahantahtoisesta syytöksestä.
10) On selvitettävä missä määrin Kunnanhallitus on noudattanut lakia PL 96-272.
Menettelytapoihin liittyvät suositukset
Sosiaalivirasto
11) Sosiaalityöntekijöiden on noudatettava ammattietiikan vaatimuksia.
12) Asiakastyöstä on poistettava ne sosiaalityöntekijät, jotka käyttävät valtaansa väärin.
13) On omaksuttava se käytäntö, että sosiaalityöntekijä, joka valehtelee oikeudessa erotetaan.
14) Sosiaalityöntekijöille on tehtävä ennen palkkaamista soveltuvuustestit, myös sormenjäljet on taltioitava.
15) On selvitettävä, onko nykyisillä sosiaalityöntekijöillä henkilökohtaisia kytköksiä, joiden vuoksi he eivät voi hoitaa tapausta.
16) Sosiaalityöntekijöiden tulee saada koulutusta asianmukaisten, vääristelemättömien raporttien kirjoittamiseen.
17) Tulee huolehtia, että sosiaalityöntekijät, jotka työskentelevät terapeutteina tai ryhmän ohjaajina vanhempainryhmissä, AA:ssa tai vastaavissa tuomioistuimen määräämissä palveluissa, eivät voi toimia lastensuojelussa välittöminä työntekijöinä. Nämä työntekijät voivat välittää saamiaan tietoja ja se loukkaa luottamuksellisuuden periaatetta, joka on välttämätön palvelujen toimivuudelle.
18) On ponnisteltava vähemmistöryhmiä ja kielivähemmistöjä edustavien sosiaalityöntekijöiden rekrytoimiseksi siten, että määrä vastaisi väestörakennetta.
19) Tulee aktiivisesti edistää työntekijöiden perehtyneisyyttä muihin kulttuureihin.
20) On välittömästi järjestettävä erillinen hätäpuhelin lääketieteen asiantuntijoille, ja mahdollisimman pian saatava faxlinja, joita nyt käyttävät valikoidut sairaalat (?).
21) On kehitettävä nykyistä riskien arviointia ja selvittelymenettelyä jota hätäpuhelimessa käytetään.
22) Kunnanviraston tietokoneelta on 30 päivän kuluessa poistettava kaikki perusteettomat syytökset, sekä tapaukset joita ei ole varmennettu, eikä asiassa ole tapahtunut mitään viimeisen vuoden aikana.
23) On pidättäydyttävä lähettämästä tähän lasten pahoinpitelyrekisteriin varmentamattomia tapauksia mikäli tapaus:
a) ei ole aktiivissa tutkinnassa,
b) josta todetaan, ettei sitä ole osoitettu perusteettomaksi. Ei-perusteettomaksi osoittaminen sisältää sen, että tapaus olisi perusteltu,
c) ei täytä Oikeusministeriön määrittelemiä standardeja.
24) On perustettava moniammatillinen hälytysryhmä / tuomioistuimelle valmisteleva tutkimusryhmä, joka on koulutettu riskien arviointiin.
25) On lisättävä kaikkien sosiaalityöntekijöiden kulttuurillista osaamista.
26) Hälytyslinjalla työskentelyn menettelyjä on muutettava seuraavasti:
Kaikki lasten, vanhempien ja todistajien haastattelut on nauhoitettava, jos niitä käytetään tuomioistuimelle menevässä raportoinnissa.
Lapsia on tuettava siten, että heillä on tukihenkilö kun heitä haastatellaan.
On oltava kirjallinen luettelo siitä millaisilla palveluilla lapsen siirto voidaan välttää.
27) On noudatettava tinkimättömästi Kalifornian lakia. Lapsen siirtoon voidaan ryhtyä vain jos on selkeä lapseen kohdistuva vahingoittava tilanne. Muutoin lapsen tulee saada olla kotona sen ajan kun siirron tarvetta selvitetään.
28) Lapsen siirtämisestä on pidättäydyttävä tapauksissa, joissa väitetty tekijä ei ole vanhempi tai lapsesta huolehtiva, mikäli lapsesta huolehtiva ei ollut tietoinen pahoinpitelystä / laiminlyönnistä, vaan tiesi eikä turvannut lasta
29) On pidettävä kiinni siitä määräyksestä, että lapsi siirretään ensisijassa perheen jäsenelle eikä Hillcrestiin tai väliaikaiseen sijaisperheeseen.
30) Jos mahdollista Hillcrestiin siirrettäessä mukana on joku perheenjäsen, jotta lapselle ei aiheuteta tarpeetonta traumaa.
31) On vaadittava, että Hillcrestissä tai väliaikaisessa sijaispaikassa lasta autetaan soittamaan kotiin ainakin kerran päivässä ja järjestetään päivittäiset tapaamiset, ja näitä tapaamisia valvotaan vain poikkeuksellisissa tilanteissa.
32) Kun lapsi on siirretty, perheelle tulee välittömästi nimetä sosiaalityöntekijä, joka on erikoistunut perheen tukemiseen ja jälleenyhdistämiseen.
33) Kirjanen ’Mitä perheelleni tapahtuu?’ on välittömästi päivitettävä ja yksinkertaistettava. Lasta ei pidä siirtää ilman että tehdään voitava siinä, että vanhemmat saavat tämän kirjasen. Juryä huolestuttaa, että tällainen kirjanen on olemassa, mutta yksikään haastattelemistamme perheistä ei ole saanut sitä.
34) On etsittävä vaihtoehtoisia paikkoja Lastensuojelun keskukselle lääketieteellisten tutkimusten tekemiseksi. Useammat, vaihtoehtoiset paikat ovat välttämättömiä.
35) Nykyiset tutkimusmenetelmät on muutettava:
kaikki informaatio paitsi ilmoittajan nimi, tulee välittömästi luovuttaa vanhemmille ja heidän asiamiehelleen,
lukuun ottamatta itse ilmoituksen vastaanottoa, minkään sellaisen seikan kirjaaminen, joka vahingoittaa henkilön mainetta on rikos.
36) On muutettava toimintatapoja tilanteissa, joissa henkilö kiistää seksuaalisen pahoinpitelyn, jotta saadaan aikaan seuraava:
On saatava moniammatillinen tiimi, samanlainen kuin Perheoikeuksien tapaustutkimusryhmä.
Väitetty tekijä siirtyy vapaaehtoisesti pois kodista, ja lapsi palaa kotiin niin pian kuin mahdollista.
Tapaamisoikeuksien turvaaminen väitetylle tekijälle, jos ei muutoin niin terapian avulla.
Sosiaaliviraston ja muiden asian kanssa toimivien, myös tuomioistuinten tulee ottaa huomioon, että joskus lapset valehtelevat tai antavat sellaisen kuvauksen jonka uskovat miellyttävän auktoriteettia.
37) Lapsen sijoittamisen ongelma-alueet on selvitettävä, tapaamiset ja perheen jälleenyhdistäminen:
Lapsi on sijoitettava mahdollisimman lähelle vanhempien kotia.
Tapaamisia tulee olla tiheästi ja valvomattomina.
Vauvojen tapaamiset tulee järjestää päivittäin.
Valvotut tapaamiset vain jos on osoitettu, että valvomattomat tapaamiset aiheuttavat lapselle vakavan vaaran.
Sisarukset on sijoitettava yhdessä, jos se vain on mahdollista, tämä on ensiarvoisen tärkeää perheen yhtenäisyyden vuoksi.
Jos lasten yhdessä sijoittaminen ei ole mahdollista Sosiaaliviraston on huolehdittava siitä, että sisaruksilla on mahdollisuus tavata vanhempiaan yhdessä vähintään kerran kuukaudessa.
Kun jälleenyhdistäminen on käynnissä, lasta ei tule sijoittaa ’esi-adoptio’ –kotiin.
Sijaisperheet eivät saa viedä lasta kunnan ulkopuolelle pidemmäksi kuin kolmeksi viikoksi sinä aikana kun jälleenyhdistäminen on meneillään.
Osavaltioiden välistä lastensuojelua hoitava organisaatio (ICPC) on kutsuttava mukaan seitsemän päivän kuluessa, jos vanhempi tai muu huoltaja sitä pyytää.
Kaikissa tapauksissa on tehtävä puolueeton arvio ennen kuin järjestetään kuuden kuukauden kuulemistilaisuus (tuomioistuimessa).
Kuuden kuukauden kuulemista varten täytyy olla selkeä ja vakuuttava näyttö siitä, että lapsi ei voi turvallisesti palata kotiinsa, ja että on tehty riittävästi perheen jälleenyhdistämiseksi.
38) On ratkaistava seuraavat sijaishuoltoon liittyvät ongelmat:
Sijaisvanhemmille on annettava riittävät tiedot ennen lapsen sijoittamista.
Sijaisvanhemmille on selvitettävä mitä oikeuden päätökset tarkoittavat ja mitä perheen jälleenyhdistäminen tarkoittaa.
On tehtävä kaikki mahdollinen, ettei sijoituspaikkaa vaihdeta.
Sijaisvanhempia on koulutettava siihen, miten he voivat tukea lapsen omia vanhempia, sekä miten konfliktitilanteita ratkotaan.
Lapsi jolla on erityisiä oppimiseen liittyviä tarpeita, etenkin jos hänellä on yksilöllinen opetussuunnitelma, tulee sijoittaa sellaisiin koteihin, joista siirto on epätodennäköinen, ja jossa on koulu heidän erityistarpeitaan varten.
Sijaisvanhemmille, jotka ottavat erityisopetusta tarvitsevia lapsia on annettava koulutusta, toimilupa ja korvaus.
On tutkittava mahdollisuutta järjestää sijaisvanhemmille jonkinlainen oikeusturvavakuutus, jolla sijaisvanhemmat voisivat saada juridista apua, jos huollettava nostaa kanteen, tai sijaisperheen jäsentä syytetään seikasta, joka johtuu sijaisvanhempana toimimisesta.
On neuvottava sijaisvanhemmille, että perhetapaamisiin sekaantuminen on peruste lapsen siirtämiselle.
Sijaisvanhemmille on annetta tuomioistuimen määräämä avustaja, jos Sosiaalivirasto päättää siirtää lapsen sijaiskodista, mikäli kyseessä ei ole pahoinpitelyväite, tai jos lapsi palautetaan kotiin, tai lapsi itse pyytää päästä pois.
39) Asian käsittelyn kaikissa vaiheissa on suosittava sukulaissijoitusta, mikäli ei ole niin, että sukulaissijoitus vakavasti vaarantaisi perheen jälleenyhdistämisen.
40) Tulee huomioida, että yhteisöltä saatu kritiikki voi olla arvokas muutoksen katalysaattori.
41) Asiakkaille on kerrottava, että heillä on oikeus osavaltiotason hallinnolliseen kuulemiseen (State Administrative Reveiw Hearing).
42) Ritualistista hyväksikäyttöä koskeva tutkintaohje on arvioitava uudelleen, ja se on toimitettava Grand Jurylle tieto millä tavoin asiat jatkossa tutkitaan.
San Diegon Grand Jury on hyvin tietoinen siitä, että sillä ei ole toimivaltuuksia Nuoriso-oikeuden suhteen, eikä tuomioistuimen määräämän Lasten ääni –organisaation suhteen. Koska ne ovat kuitenkin olennainen osa lastensuojelua, Jury kaikella kunnioituksella, esittää seuraavat suositukset.
43) Tulee järjestää ympärivuorokautinen ja kaikkina viikonpäivinä tapahtuvat kuulemiset, jotta perheillä olisi mahdollisuudet esittää vaihtoehtoisia suojelun keinoja, ja vältyttäisiin lapsen tarpeettomien siirtojen aiheuttamilta traumoilta.
44) Neuvotteluihin tulisi järjestää puolueeton välitysmies.
45) Jokainen päätös tulee tutkia tarkasti, ja on pidettävä huolta, että on tehty riippumaton ja objektiivinen tutkinta.
46) Tulee taata, että 232 ja .26 toimiyksiköt toimivat itsenäisesti ilman ulkopuolista vaikuttamista.
47) On noudatettava liittovaltion normitusta todisteiden esittämisestä. Koko oikeusprosessin ajan on noudatettava todistelua koskevia prosessisäädöksiä ja ammatillista ohjeistusta etenkin koskien Sosiaalivirastoa.
48) Seikat joihin oikeus perustaa päätöksensä ovat toteen näytettyjä todisteita.
49) Monimutkaisten tapausten tutkimiseen tarvitaan tapaustutkimusryhmä.
50) Sosiaaliviraston toimintaa on sanktioitava, jotta se: toimittaa vanhemmille ja asiamiehille tiedon kuulemisten ajankohdista, ilmoittaa lapsen asiamiehelle jos lapsen sijoituspaikkaa tai terapeuttia ollaan vaihtamassa, ilmoittaa pyydettäessä ICPC:lle, ja toimittaa perheille tukea perheen jälleenyhdistämiseksi.
51) Lopettaa kaikki ex-parte yhteydet (?)
52) Korottaa terapeuteille, tuomioistuimen määräämille arvioijille ja tuomioistuimen määräämille terapeuteille maksettavia palkkioita.
53) Nykyinen terapeuttien lista tulee tarkistaa ja luokitella koulutuksen, kokemuksen ja erityisosaamisen mukaan.
54) On sallittava se, että terapeutit, jotka eivät ole listalla, mutta joilla on entuudestaan asiakassuhde asiakkaisiin, saavat jatkaa tehtävässään.
55) Järjestää viikoittain kysymys ja vastaustilaisuuksia asiakkaille, sellaisia kuin Perheoikeuden tiistaitilaisuudet. Tällä hoidettaisiin paljon nykyisestä turhautumisesta ja vältyttäisiin joiltakin lisäkäsittelyiltä.
56) Tulisi järjestää lastenhoitopalvelut oikeuteen tuleville.
57) Parkkitilaa tulisi olla enemmän. Tämä olisi mahdollista järjestää siten, että työntekijöiden parkkitila olisi toisessa paikassa.
58) Oikeuskäsittelyjen aikatauluttaminen tulee korjata.
59) Aikatauluttaminen on siirrettävä tietokoneelle.
60) Oikeussaleihin tulee saada tietokoneet, jotta saadaan välittömästi tuloste, jonka oikeuden virkamies voi allekirjoittaa ja asiamiehet hyväksyä, ja joka luovutetaan vanhemmille.
61) Oikeuden virkamiehiä tulee kierrättää.
62) Asiamiehelle ja asiakkaalle tulee järjestää tilat yksityisiin keskusteluihin.
63) Lasten siirtoa koskevat käsittelyt tulee siirtää alkaviksi klo 10.30, jotta asiakkailla on riittävät mahdollisuudet konsultoida asiamiestään ennen kuulemista.
64) Asiamiehille on järjestettävä työskentelytilaa ja mahdollisuus käyttää oikeuden kirjastoa.
65) Asiamiehen pöytään tulee järjestää tila vanhemmille.
66) Asiamiehille ja asiantuntijoille tulee järjestää erillinen odotustila.
67) Pitää ammatillisen etäisyyden kaikkiin partteihin (paitsi lapseen) kerätessään objektiivista tietoa kaikista lähteistä.
68) (Lasten äänen) asiamiesten ei tule istua raadin (councel) pöydässä (?). Heidän tulee istua joko lapsen ja vanhempien asiamiehen välissä tai lapsen asiamiehen takana. Tämä saattaa vaikuttaa pikkumaiselta, mutta se on merkittävä seikka puolueettomuuden kannalta, ja sen periaatteen vuoksi, että Lasten ääni pyrkii perheen jälleenyhdistämiseen aina kun se on mahdollista.
69) Ei tulisi nojautua pelkästään sosiaalityöntekijöiden tutkimuksiin ja raportteihin.
70) Tulisi yrittää julkisesti etsiä lisää lasten asiamiehiä, sekä sellaisia jotka tuntevat opetusta ja erityisopetusta.
71) Tulee järjestää lisää koulutusta kulttuurien tuntemukseen.
72) Pitää voimassa nykyiset eettiset standardit, jotka eivät salli asiamiehelle lahjoman antamista, ystävystymistä sijaisvanhempiin, tai kanssakäymistä sosiaaliviranomaisten kanssa silloin kun he työskentelevät Nuoriso-oikeudessa.
73) Määrää asiamiehen tapauksiin joissa ilmenee merkittävä erimielisyys.
74) Määrittelee ensisijalle tapaukset, joissa lapsella on erityisopetuksen tarvetta, koska näiden lasten tilastollinen osuus sijoituksissa on kasvanut.
75) Tarvitsee lisärahoitusta:
lista-asiamiesten tuntipalkkoja on korotettava
on luotava puolueettomien tutkijoiden joukko
lista-asiamiehille on järjestettävä peruskorvaus joka kattaa kokouksiin osallistumisia, kouluttautumista ja muista velvollisuuksia
76) On luotava ammattikunnan sisäinen kurinpitonormisto.
Kunnanhallitus Kunnanhallitus
77) On huomattava, että vanhemmilla on oikeus puolustautumiseen.
78) Sosiaalitoimistoa on valvottava enemmän siinä, että lapsen siirtoa koskevia hakemuksia ei tehdä, mikäli ei ole selvää ja vakuuttavaa näyttöä siitä, että lapsi on välittömässä vaarassa.
79) Yleisellä syyttäjällä ja puolustusasianajajalla tulee olla yhtäläinen oikeus perehtyä tapauksen asiakirjoihin.
Yleisen puolustusasianajajan toimisto ja yleinen puolustusasianajaja
80) Work with a private panel (en ymmärrä mihin viitataan, mutta ehkä tarkoitetaan, että on tehtävä yhteistyötä yksityisten asiamiesten kanssa).
81) Jatkaa työtään lasten puolustajina huostaanotoissa.
82) Yleiselle puolustusasianajajalle on taattava budjetti tutkimusten tekemiseen.
83) Lasten pahoinpitely-yksikön menettelytavat ja ohjeet on tarkastettava ja Jurylle toimitettava selvitys siitä miten lasten pahoinpitelyn tutkintaa parannetaan.
84) Tarkistaa menettelytavat ja ohjeet joita Lasten pahoinpitely-yksikkö käyttää, ja toimittaa Jurylle selvityksen niistä sisäisistä korjauksista, joita lasten pahoinpitelyn syytteissä ja tapausten käsittelyssä on tehtävä.
85) Tulee ottaa huomioon seuraavat ongelmat ja muuttaa menettelytapoja, että jotkut ongelmista ratkeaisivat. Tällä alueella ovat ongelmiksi kehittyneet seuraavat:
Huolto- ja tapaamiskiistojen yhteydessä esitetyt lapsen seksuaalisen hyväksikäytön väitteet tulee ottaa erityiseen tarkkailuun. Tämä ei tarkoita sitä, että niitä tutkailtaisiin realistisemmassa valossa. On varmistuttava siitä, että niissä ei ajauduta tilanteeseen, jossa syytetyllä vanhemmalla ei ole tapaamisoikeuksia, ja syytteen esittävä vanhempi tai jopa terapeutti saattaa entisestään myrkyttää lapsen mieltä.
Jos lapsen mieltä myrkytetään asia pitää käsitellä lastensuojelutapauksena. Vanhemmille tulee selittää, että jos tällaista tapahtuu se on peruste huollon siirtämiselle.
Huolto- ja tapaamiskiistojen yhteydessä esitetyt seksuaalisen hyväksikäytön / pahoinpitelyn väitteet tulee välittömästi tutkia asiantuntijaryhmässä, samanlaisessa kuin Perheoikeuden Tapaustutkimusryhmä.
Tällä ryhmällä tulee olla oikeus määrätä tutkimus ja psykologiset arvioinnit.
Tapauksissa joissa on syytä vahvasti epäillä väärää syytöstä ei syyttävän vanhemman vaatimiin tapaamisten poistamisiin tule suostua.
Näissä tapauksissa on tehtävä tiivistä yhteistyötä.
Tulisi harkita, että nimettäisiin molempien tuomioistuinten luottamusta nauttiva henkilö seuraamaan näiden tapausten määrää, ja huolehtimaan niiden hoitamisesta systeemin sisällä.
Pyydän olemaan skeptinen käännökseni suhteen. USA:ssa on jokaisessa osavaltiossa oma lainsäädäntö ja hallintokoneisto. Grand Jury -järjestelmä, eli julkishallinnon vahtikoira on vain Kaliforniassa ja Nebraskassa. Vastaava vahtikoira tarvittaisiin meillekin, jotta kansalaisten huolia tutkisi kansalaisista itsestään koottu arvovaltainen ja lakisääteinen elin. Etenkin perheiden asioissa tällainen olisi välttämätön. Ongelmat, joita USA:ssa ilmenee viranomaiskäytännöissä eivät perheiden asioissa juurikaan poikkea suomalaisista.
Tämän San Diegon Grand Juryn raportin kääntämisessä oli todella suuria vaikeuksia, koska hallinnollinen päätöksentekojärjestelmä samoin kuin tuomioistuinjärjestelmä poikkeavat suuresti suomalaisesta, eikä meillä ole kielessä vastaavia käsitteitä.
Käännöstä varten minulla olisi tullut olla koko kyseisen kunta- / lääninhallinnon organisaatiokaaviot, joiden eri toimijoille olisin antanut suomenkielisen, keinotekoisen nimikkeen. Nyt olen tyytynyt kääntämään nimen ‘County’ termillä ‘Kunta’, ja County Counsel nimellä Kunnanhallitus. Kunnan hallintoon kuuluvan Department of Social Services (DSS) olen kääntänyt termillä Sosiaalivirasto, mutta tekstissä on usein viitattu tämän toimielimen alaisiin alueellisiin toimistoihin ja toimijoihin, ja välillä koko byrokratiaan.
Pelkästään termi ‘Dependency System’, jonka olen kääntänyt merkityksessä ‘lastensuojelu’, on moniulotteisempi kuin suomalainen järjestelmä. Meillä ei ole Nuoriso-oikeusistuinta, eikä Perhetuomioistuinta, mutta USA:n järjestelmä näyttää näiltä osin noudattavaan liki samoja menettelyjä, joita kotimainen hallinto-oikeusjärjestelmä lasten huostaanotoissa ja sijaishuollon järjestämisessä käyttää. USA:ssa menettely on huomattavasti tarkemmin säädelty, mutta toisaalta menettely on niin monimutkainen ja byrokraattinen, että kaavakuvaa katsellessa (liite 1), tulee mieleen, että jos yksityinen perhe tai lapsi laitetaan näihin rattaisiin, ei sieltä ole ulospääsyä.
Yksi olennainen tässä raportissa esiin tuleva ero Suomen ja USA:n välillä on se, että meillä huostaanotoissa hallintotuomioistuin ei voi määrätä vanhempia terapiaan, AA:han jne. tai muutenkaan ohjata perhettä. Ensi kuulemalta tällainen päätösvalta voi kuulostaa ehkä viisaalta, mutta tämä raportti osoittaa myös järjestelmän kaoottisuuden. USA:n lakitermistö sisältää suuren joukon sellaisia määrittelyjä, joita ei voi kääntää suomeksi, koska meillä ei ole vastaavaa menettelyä. Olen yrittänyt kääntää nämä kohdat siten että ne aukeaisivat lukijalle. Otan kiitollisuudella vastaan kaikki käännöstäni koskevat korjausehdotukset, ja olisin erittäin kiitollinen jos joku USA:n järjestelmää tunteva juristi voisi korjata ja tarkentaa minulle käyttämiäni termejä.
Raportin lopussa on suuri määrä yksilöityjä parannusehdotuksia. Ne koskevat Kalifornian hallinto- ja oikeussysteemin alaisia viranomaismenettelyjä, eivätkä ole tietenkään sovellettavissa Suomen järjestelmään. Ne ovat sellaisenaan kiintoisia ja esimerkki siitä, millä tarmolla ja tarkkuudella Grand Jury on perehtynyt epäkohtiin ja pyrkinyt korjaamaan ne.
Koko raportti ja korjausehdotukset löytyvät osoitteesta: http://www.co.san-diego.ca.us/cnty/cntydepts/safety/grand/reports/report2.html
San Diego on yksi Kalifornian kunnista (County) ja sijaitsee Meksikon rajalla. Asukkaita on noin 3 miljoonaa, ja pinta-ala n. 12.000 km2 (Suomi 5,2 milj. n. 340.000 km2, Uusimaa 6.400 km2, n. 1,4 milj. asukasta).
Anu Suomela
tutkimuspäällikkö (emerita) Sexpo-säätiö
San Diego Grand Jury
Raportti (2) 1991-1992
Johdanto
‘Perheet kriisissä’ koostuu kolmesta osiosta: raportin yhteenvedosta, suosituksista ja täydentävästä raportista. Yhteenveto ja suositukset julkaistaan ennen täydentävää raporttia. Siinä on syventävä raportti Grand Juryn löydöksistä, sekä yksityiskohtaisempi kuvaus Alicia W:n tapauksen kuulemisista. Se julkaistaan myöhäisempänä ajankohtana. Yhteenveto ja suositukset julkaistaan nyt jotta, toimistoille jää 90 päivän aika esittää vastineensa, ja nyt istuva Grand Jury ehtii saada ne.
Perheet kriisissä
Raportin yhteenveto
Lastensuojelujärjestelmää kohtaan tunnettu epäluottamuskriisi
Ongelman tausta
Viimeisen neljän vuoden ajan San Diegon Grand Jury on käyttänyt huomattavan määrän aikaa tutkiakseen lastensuojelujärjestelmää. Jury on tuottanut useita raportteja alkaen vuosien 1988-1989 yleisraportista ‘Lapset kriisissä’. Jotkut tämän perusteellisen raportin suosituksista on toteutettu, toisia ei. Jos useampia olisi pantu täytäntöön, ja jos raportti olisi saanut aikaan rehellisen ja perusteellisen itsetutkiskelun Sosiaalivirastossa (DSS Department of Social Services), nykyisen Grand Juryn tekemä tutkimus ei ehkä olisi ollut tarpeen.
Vuoden 1989 tutkimus, jonka tuloksena raportti ‘Lapset kriisissä’ kirjoitettiin, alkoi yksittäisestä valituksesta. Lapsi oli kuollut sen jälkeen kun hänet oli palautettu biologisille vanhemmilleen. Tämä tapaus oli lähtökohta ja raportin merkittävin asia, mutta raportti kattoi huomattavasti laajemman alueen. Siinä tulee esiin miten satunnaista Sosiaaliviraston toiminta on, miten sosiaalityöntekijät voivat käyttää valtaansa väärin, ja miten ylempi johto ei ota vastuuta. Eli kyse ei ole vain yhdessä kuolemaan johtaneesta tapauksesta.
Monet niistä lastensuojelujärjestelmän ongelmista, joita raportissa esitettiin ovat edelleen olemassa ja ovat jopa syventyneet. Tässä raportissamme tuomme uudelleen esiin monia niistä havainnoista ja suosituksista, joita oli ‘Lapset kriisissä’ -raportissa. Esitämme myös lisää yksityiskohtaisia suosituksia. Tarvitaan ehdottomasti muutos ajattelutavan suunnassa (mikä tarve on havaittu myös osaston johtotasolla). Enää ei ole aikaa laaja-alaisiin uudistuksiin tai filosofiseen keskusteluun. Korjaavat toimet on tehtävä kiireellä.
Liian monissa tapauksissa Lastensuojelupalveluissa ei kyetä erottamaan todellista pahoinpitelyä valheellisista väitteistä, pahoinpitelyä ei eroteta laiminlyönnistä, eikä laiminlyöntiä köyhyydestä tai kulttuurisista eroista. Jokainen näistä vaatii erilaisen lähestymistavan, mutta nykyinen järjestelmä epäonnistuu liian usein tämän erottelun tekemisessä.
Ennen kaikkea systeemin tulee ymmärtää, että lapsen siirtäminen kodistaan, vaikkapa väliaikaisesti (‘vain’ 48 tunniksi), aiheuttaa vakavan trauman sekä lapselle että perheelle. Sen vuoksi tällaista tulee harkita vain kun on selkeää ja vakuuttavaa näyttöä, että kyseessä on lapselle aiheutuva vakava vaara, eikä tilannetta voida ratkaista muulla tavalla.
On ikävä todeta, että sijaisperheet, jotka huolehtivat näistä laiminlyödyistä lapsista saavat lapsista kaksinkertaisesti enemmän taloudellista tukea, kuin lapsen oma perhe. Tällä
lisärahalla oma perhe olisi monessa tapauksessa kyennyt huolehtimaan lapsistaan, eikä siitä syntyisi mitään lisäkuluja yhteiskunnalle nykyjärjestelmään verrattuna.
Vuoden 1991-92 Grand Juryn ensisijaiset suositukset
Grand Jury edellyttää Lastensuojelujärjestelmän perusteellista muuttamista.
Grand Jury suosittelee, että Kunnanvirasto välittömästi perustaa Perhepalvelujen yksikön. Tähän yksikköön sisältyisivät suuri osa niistä tehtävistä, joita Lasten palvelujen yksikkö nykyään hoitaa. Tämä edellyttää palvelujen uudelleen organisoimista, ja lastensuojelutoimien siirtämistä pois Sosiaalipalvelutoimistosta. Tämä uusi osasto vastaisi kaikesta perheen tarvitsemista palveluista ja erityisalana lasten pahoinpitelyistä.
Jury ehdottaa että moni-ammatillinen tutkimusyksikkö, jossa on korkean tason ammattilaisia, ja joka työskentelee objektiivisesti vastaisi hälytystilanteista, haastatteluista ja tuomioistuintapauksista. Tämä yksikkö työskentelisi Perhepalveluyksikön alaisuudessa. Yksikön tehtävä on varmistaa Public Law 96-272: määritelty perusteltujen toimenpiteiden toteuttaminen (reasonable effort). Grand Jury ehdottaa, että jos lapsi siirretään, asiaan nimetään välittömästi ylempänä mainitun yksikön ulkopuolelta erikoissosiaalityöntekijä.
Grand Jury suosittelee, että Adoptiotoimisto erotetaan uudesta Perhepalveluosastosta. Adoptiot ovat tärkeä osa lastensuojelua, mutta nyt toimisto on epätarkoituksenmukaisella tavalla yhdistetty lastensuojelujärjestelmään.
Gran Jury suosittelee myös että 232 Tutkimusyksikkö sekä yksikkö joka tekee .26 selvitykset vanhemman oikeuksien lakkauttamisesta yhdistetään (alempana selvitys .26). Jury suosittelee, että Nuoriso-oikeuden istuva puheenjohtaja tästä lähtien varmistaa että tämä yksikkö toimii itsenäisesti ja täysin erillisenä Sosiaaliviraston siihen kohdistamista paineista, vaikka virasto organisoidaan uudelleen. Jos tätä ei voida taata 232 Tutkimusyksikkö tulee siirtää takaisin Ehdonalaisvalvonnan yksikköön.
Grand Juryn tutkimus paljasti, että järjestelmä toimii ilman kontrollia, valvonta on satunnaista ja korjaavia menettelyjä vain nimeksi. Juryn esittämät suositukset vahvistavat nykyisiä tarkastusmenettelyjä ja tekevät tilaa sille, että sosiaalityöntekijät saavat tehdä sosiaalityötä eikä poliisityötä. Näillä suosituksilla tähdätään siihen, että voitaisiin säästää sijaishuollon kustannuksissa ja oikeudenkäyntien kuluissa, ja että nämä säästöt käytetään perheiden tukemiseen, mielenterveystyöhön, koulutukseen ja julkisiin terveyspalveluihin.
Tämän raportin tietolähteet
Tämän raportin kokoamiseen kuultiin yli 250 todistajaa Korkeimmasta oikeudesta ja Valitustuomioistuimesta, puolustusasianajajia, Yleisen syyttäjän virastoa, julkisia oikeusavustajia, Kunnanvirastoa, kunnan yleistä syyttäjää, Perhetuomioistuinta, Lastensuojelukeskusta, poliiseja, terapeutteja, sosiaalityöntekijöitä, palvelun tarjoajia sekä Sosiaaliviraston johtoa. Tämän lisäksi monet käytännön tason sosiaalityöntekijät tulivat todistamaan ilmoittamatta siitä esimiehilleen. Nuoriso-oikeuden istuva puheenjohtaja päästi meidät oikeussaliin, ja vietimme siellä useita päiviä tarkkailemassa huostaanottomenettelyä, joita hoitivat puheenjohtajat ja notaarit (refree) ja pro-tems tuomarit (asiakohtaiset). Juryn jäsenet osallistuivat myös lukuisiin Nuoriso-oikeuskomitean ja San Diegon lasten ja nuorten komitean tapaamisiin. Juryn jäsenet vierailivat myös Hillcrestin vastaanottokodissa.
Monet puolustusasianajajat, yleisen oikeusaputoimiston virkailijat, ja sekä Nuoriso-oikeuden että Perheoikeuden määräämät terapeutit ovat huomattavin kustannuksin esittäneet Jurylle tietojaan ja näkemyksiään. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ongelmiin, perheiden tukemiseen ja poliisityöhön erikoistuneet kansallisen tason asiantuntijat ovat tuottaneet koko tutkintamme ajan arvokasta tietoa.
Grand Jury soisi voivansa raportoida että Kunnanvirasto ja Sosiaalivirasto ovat olleet yhtä auttavia. Näin ei kuitenkaan ollut. Yritimme lukuisia kertoja tarkastaa Sosiaaliviraston lukuisia uusia ohjelmia. Sosiaalivirasto Kunnanvirasto estivät tämän väitteellä, että Juryn tarkastus loukkaisi heidän asiakkaittensa tietojen luottamuksellisuutta. Muutaman kerran Jury onnistui kiertämään tämän esteen, mutta usein ei.
Tämä yhteistyön puute Grand Juryn kanssa osoittaa sen millä tavoin Sosiaalivirasto toimii. Suljettuja oikeussaleja, luottamuksellisia tapauskansioita ja täydellinen immuniteetti tuottavat asenteen, joka ei palvele yhteisön etua. Juryn jäsenet vakuuttivat toistuvasti Sosiaaliviraston johdolle, että raportista tulee tasapuolinen. Heidän tukeaan ja yhteistyötään pyydettiin. He olivat näennäisen halukkaita toimittamaan halussaan olevia tilastotietoja, mutta toistuvasti varoittivat siitä, että Juryn ei tulisi kuunnella mitä tietyt ryhmät väittävät. Juryä varoitettiin myös siitä, että jos Sosiaaliviraston oikeutta hakea lapset kodeistaan heikennetään, lapsia kuolee. Grand Jury kantaa syvää huolta San Diegon lapsista ja perheistä, sekä oikeuden toteutumisesta.
Grand Jurylle esitetyt valitukset
Tämä selvitys tehtiin aikaisemman Juryn kehotuksesta. Aikaisempi Jury alkoi selvittää huostaanottojärjestelmää paikallisen kongressin jäsenen pyynnöstä. Meidän selvityksemme laajeni merkittävästi aikaisempien Juryjen työstä. Parin kuukauden kuluessa Jurymme sai lähes viisikymmentä huostaanottomenettelyä koskevaa valitusta. Saimme tietää että Johtoryhmä (sosiaaliviraston) oli saanut samanlaisia valituksia usean vuoden ajan.
Kun media julkaisi tiedon siitä, että Grand Jury tutkii Alicia W:n tapausta, Juryllemme tuli noin 200 uutta valitusta. Jurylle tuli myös tukuittain kirjeitä ja puhelinsoittoja systeemin sisällä työskenteleviltä, jotka halusivat tulla todistamaan. Valittajien kanssa oltiin varsin vähän kontaktissa, mutta yhteyttä otettiin useisiin ammattilaisiin, jotka olivat hoitaneet näitä tapauksia. Saamamme tiedot varmensivat merkittävällä tavalla valituksissa esitettyjä tietoja.
Jotta voitaisiin korjata lastensuojelujärjestelmää kohtaa tunnettua epäluottamusta, on tärkeää että Johtokunta välittömästi perustaa hallinnollisen uudelleenarviointilautakunnan, joka käy läpi ja arvioi uudelleen ne yli 250 tapausta jotka Jurylle tuli, sekä uudet tapaukset.
Alicia W:n tapaus johti ‘vahtikoira’ -kuulemisiin
Marraskuussa Jurylle tuli valitus, joka johti Alicia W:n tapauksen tutkimiseen. Jury päätti, että, on hyödyllistä käyttää sille annettua ‘vahtikoira’ -kuulemisen oikeutta (PC 925). Attorney Generalin (oikeusministeriön korkein lainvalvoja) viraston avustuksella kuulemisia järjestettiin koko joulukuun ajan. Paikalle kutsuttiin asianosaiset ja useita keskeisiä ammattilaisia. Mikään huostaanottotapaus ei ole tyypillinen, mutta Alicia W:n tapauksessa toistuivat monet samat elementit kuin tapauksissa joista meille oli valitettu. Tämä tapaus käydään yksityiskohtaisesti läpi lisäraportissa.
Alicia W:n tapauksen kuulemiset osoittautuivat monella tavoin arvokkaiksi. Sen avulla perehdyimme Sosiaaliviraston menettelytapoihin ja päätöksentekoprosessiin kokonaisuutena, yksilöihin jotka työskentelevät virastossa, ostopalvelujen tuottajiin, poliisiin, Lastensuojelukeskukseen, sijaisvanhempiin, terapeutteihin ja yleiseen syyttäjään. Vaikka Alicia W:n tapaukseen viitataan tämän raportin useassa kohdassa, mutta on tarpeen pitää mielessä, että se on yksi 300:sta valituksesta, joissa on samanlaisia elementtejä kuin Alicia W:n tapauksessa.
Yhteiskunnan huoli
San Diego Unionin artikkelit ja median esiin tuomat lastensuojelun ongelmat ovat esimerkki siitä, miten tärkeitä vapaa lehdistö ja perustuslain ensimmäinen pykälä ovat, kun valvotaan julkisen vallan väärinkäytöksiä. Vaikka Unionin kirjoituksia ei käytetty millään tavoin Juryn itsenäisessä tutkinnassa, johtopäätökset ja ehdotukset ovat varsin samanlaiset. Ymmärrämme toki luottamuksellisuuden merkityksen lastensuojelutapauksissa, mutta salassapitoa voidaan lastensuojelussa käyttää - ei lapsen edun valvomiseen - vaan miekkana ja kilpenä perheitä ja yhteiskuntaa vastaan.
Kun Alicia W:n tapaus tuli esiin, San Diego Unionissa julkaistiin juttusarja. Tietyt yksityiskohdat eivät täsmää niihin tietoihin joita Jury sai, mutta tapauksissa joihin Jury perehtyi, asiatietojen oikeellisuuteen oli kirjoittelussa paneuduttu huolella. Alicia W:n tapauksessa sekä Sosiaalivirasto että yleinen syyttäjä esittivät Jurylle toistuvasti, että oli olemassa sellaisia tietoja, joita meillä ei ollut, ja jotka selittäisivät heidän menettelyään, jota media oli vääristellyt. Tämän johdosta Jury vaati haasteella kaikki Sosiaaliviraston, Kunnanvirasto, Lastensuojelun keskuksen, Lastensairaalan, yleisen syyttäjän, poliisin Navalin tutkimusyksikön, Navcaren, Lasten äänen ja yksittäisten viranhaltijoiden hallussa olevat tapaukseen liittyvät asiakirjat sekä dokumentit jotka liittyivät Albert Caderin rikosasian käsittelyyn. Asiakirjojen läpikäynti ja Jurylle annetut valaehtoiset todistajalausunnot vahvistivat sitä käsitystämme, että tämä oli tapaus jota ei olisi koskaan pitänyt käsitellä lastensuojelussa. Vakuutuimme myös San Diego Unionin aiheesta kirjoittamien juttujen asiatietojen pitävyydestä.
Lastensuojelujärjestelmän rakenne ja ongelmat (Liitteenä 1. on kaavakuva ja selitys järjestelmän toiminnasta).
Lastensuojelujärjestelmä on monimutkainen. Jotta tämä raportti tulisi ymmärrettäväksi, kerromme lyhyen ‘tapaushistorian’ tyypillisestä lastensuojelutapauksesta. Tarkoitus ei ole tehdä yksityiskohtaista järjestelmän kuvausta, vaan antaa lukijalle yleiskuva järjestelmästä ja sen osista.
On tyypillistä että tulee hälytyssoitto. (Hälytyspuhelimeen tuli viime vuonna noin 84.000 soittoa.) Soittajan nimi on luottamuksellinen, eikä sitä tarvitse koskaan paljastaa. Hälytyslinjan hoitaja tutkii soitot ja määrittelee jokaisen puhelun kiireellisyyden. Kaikki puhelut tutkitaan, mutta kiireellisimmät tutkitaan nopeammin.
Erittäin kiireellisiksi arvioitujen soittojen selvittämiseen määrätään hälytystä selvittävä sosiaalityöntekijä. Hän menee lapsen olinpaikkaan, haastattelee lapsen ja päättää siitä, onko kyseessä lastensuojelutapaus. Jos hän päättää että kyseessä on lastensuojelutapaus, liki aina lapsi siirretään pois kodistaan. Jos työntekijä päätyy siihen, että kyseessä ei ole suojelutapaus, vaan että perhe tarvitsee jotakin palveluita, perhe ohjataan lastensuojeluyksikköön. Jos ilmi ei tule ongelmia tapauksen käsittely lopetetaan. Kaikissa pahoinpitelyilmoituksissa tiedot siirretään Kunnanvirastossa olevaan lasten pahoinpitelyrekisteriin.
Jos kyseessä on lapsen kiireellinen siirto, mukaan saattaa tulla poliisi. Tapauksissa joissa ryhdytään syytetoimiin poliisi on mukana koko tutkinnan ajan. Siirrettävät lapset viedään yleensä Hillcrestin vastaanottokotiin. Jos he jäävät systeemin huostaan heidät siirretään joko sukulaisille tai sijaisperheeseen.
Tuomioistuinkäsittelyä hoitavalle sosiaalityöntekijälle ilmoitetaan välittömästi, ja 48 tunnin määräaika alkaa. Tällä sosiaalityöntekijällä on 48 tuntia, eli kaksi työpäivää aikaa päättää huostaanottohakemuksen vireillepanosta. Huostaanotto tarkoittaa, että lapsen holhous siirtyy väliaikaisesti tuomioistuimelle. Vanhemmilla on tänä aikana vain harvoin mahdollisuutta nähdä lastaan. Normaalisti lapsilla on oikeus soittaa kotiin, mutta monet lapset eivät tiedä tästä, heille ei kerrota, tai he eivät kysy asiasta.
Jos tuomioistuinkäsittelyä hoitava sosiaalityöntekijä päättää hakea huostaanottoa 48 tunnin kuluessa, hän menee Kunnanviraston päivystävän viranomaisen luo ja esittelee tapauksen. Päivystävä poliisi päättää siitä, vaatiiko asia juridista turvaamismenettelyä. Jos hän päätyy turvaamistoimiin hän kirjoittaa poliisiosaston nimissä hakemuksen Nuoriso-oikeudelle huostaanoton määräämiseksi. Kunnanviraston virkamies on juridisesti Sosiaaliviraston asiamies ja lapsen guardian ad litem (edunvalvoja). Jos hakemusta ei jätetä 48 tunnin kuluessa lapsi on palautettava kotiin.
Tuomioistuin käsittelee huostaanottohakemuksen kiireellistä huostaanottoa seuraavan kolmannen työpäivän aamuna klo 8.30. Tuomioistuin määrää tällöin kullekin vanhemmalle ja lapselle omat asiamiehet. Tavallisesti vanhempi tapaa oman asiamiehensä ensimmäisen kerran istuntosalissa. Tuomioistuinkäsittelyä hoitavaa sosiaalityöntekijää edustaan tässä, kuten kaikissa muissakin kuulemistilaisuuksissa, Kunnanviraston asiamies, jonka tehtävä on ajaa Sosiaaliviraston asiaa. Jos vanhempi hyväksyy lapsen siirron tuomioistuin antaa päätöksen.
Jos vanhempi vastustaa huostaanottohakemusta huostaanottokäsittely siirtyy myöhempään ajankohtaan. Tavallisesti lapsen väliaikainen holhous säilyy Kunnanvirastolla siihen asti. Tänä aikana vanhemmilla on vain vähän tai ei lainkaan tapaamisia lapsen kanssa. Jos vanhempi vastustaa huostaanottoa määrätään valmisteluistunnon päivä. Hakemuksen sisällöstä ja sen hylkäämisestä keskustellaan. Jos vanhempi edelleen vastustaa huostaanottoa järjestetään huostaanottokäsittely, jossa osapuolia kuullaan.
Jos tuomioistuimen edustaja tällöin määrää huostaanoton, seuraa määräyksen antoa koskeva käsittely. Tämä tarkoittaa lapsen holhouksen siirtämistä vanhemmilta Sosiaalivirastolle. Tämä määräys voidaan kiistää, jolloin määrätään varsinaisen tuomioistuinkäsittelyn päivä. Se tulee järjestää 15 päivän kuluessa lapsen siirtämisestä. Se ei ole jury- vaan siviilikäsittely. Käsiteltävänä on ‘totuuden selvittäminen’ koskien laiminlyöntiä, pahoinpitelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä, hyljeksintää ja kyvyttömyyttä suojella. ‘Totuuden etsimisessä’ näyttö arvioidaan sen standardin mukaan onko näyttöä enemmän puolesta vai vastaan (proponderance).
Jos Kunnanviraston vaatimus hyväksytään seuraa määräystä koskeva käsittely. Tällöin päätetään miten vanhempien päätäntävaltaa lapseensa rajoitetaan. Tästäkin määräyksestä voi valittaa. Määräyskäsittelyn perusteella 1) lapsi määrätään asumaan erillään vanhemmistaan 2) lapsi määrätään palautettavaksi tarkentavin määräyksin. Tämä käsittely on ensimmäinen, jossa todisteita siitä jääkö lapsi asumaan erilleen vanhemmista, käsitellään standardilla ‘selkeä ja vakuuttava’.
Jos määräyskäsittelyn lopputulos on, että lapsi pysyy erillään vanhemmistaan tuomioistuinkäsittelystä vastaavan sosiaalityöntekijän on laadittava perheen jälleenyhdistämisen suunnitelma. Tässä suunnitelmassa esitetään ne seikat, jotka perheen tulee tehdä, jotta perhe voidaan jälleenyhdistää lapsen kanssa, jonka holhous on Sosiaalivirastolla. Nyt asiaan määrätään hoitoon ja jälleenyhdistämiseen erikoistunut sosiaalityöntekijä (joka on Sosiaaliviraston alaisuudessa).
Niin kauan kun lapsi on erossa vanhemmistaan tarkkailukäsittelyjä järjestetään 6, 12 ja 18 kuukauden kuluttua. Jokainen käsittely voidaan kiistää, jos vanhempi ei suostu annettuihin määräyksiin. Jos istuva tuomari tai notaari havaitsee 12 kuukauden käsittelyssä, että vanhemmat eivät ole noudattaneet jälleenyhdistämissuunnitelmaa miltään osin, tai että jälleenyhdistäminen on epätodennäköistä, tehdään suunnitelma pitkäaikaisesta sijaishuollosta, huollon siirrosta tai adoptiosta. Jos suunnitelmana on pitkäaikainen sijoitus tai huoltajuus, asia siirtyy näihin asioihin erikoistuneelle sosiaalityöntekijälle (joka on Sosiaaliviraston alainen).
Tässä vaiheessa tuomioistuimen määräämät tukitoimet saatetaan lopettaa. Se tarkoittaa, että Kunnan ei enää maksa sellaisia tukitoimia, jotka ovat välttämättömiä perheen jälleenyhdistämiseksi. Jos lasta ei ole palautettu vanhemmille 18 kuukaudessa, oikeuden puheenjohtaja tai notaari määrää ‘pysyvän suunnitelman’, joka on joko adoptio, huollon siirto tai pitkäaikainen sijoitus. Tuolloin puheenjohtajalla on valta poistaa vanhempien oikeudet. Tätä kutsutaan .26 käsittelyksi.
Koko tämän prosessin ajan lapsi on Sosiaaliviraston siirtämänä. Hänet on voitu sijoittaa sukulaisille tai sijaisperheeseen. Tavallisesti sijoituksia on useita. Joskus lapset sijoitetaan sellaisille sijaisvanhemmille, jotka etsivät adoptiolasta. Näitä kutsutaan ‘esi-adoptiokodeiksi’. Jurymme suosittelee, että yhtään lasta ei tule sijoittaa esi-adoptiokotiin mikäli jälleenyhdistämissuunnitelma on voimassa.
Maksut ja perintä
Kuka tämän kaiken maksaa? Jos perheellä on yksityinen avustaja ja terapeutti, tai jos kyseessä ovat muut tuomioistuimen määräämät palvelut, kustannukset ovat tähtitieteelliset. Esimerkiksi Alicia W:n välittömät kulut, ilman sijaishuollon kustannuksia olivat 260.000 $. Tämä perhe oli onnekas, koska heillä oli vakuutus joka maksoi kaikki tuomioistuimen määräämät terapiat ja suuren osan psykologisista arvioista. Perhe odottaa edelleen laskua Alician sijaishuollosta. Tämä lasku lähetetään tavallisesti perheelle riippumatta siitä lopetetaanko huostaanotto ja jälleenyhdistetäänkö perhe.
Kaikissa tapauksissa veronmaksajat maksavat tuomioistuimista, Sosiaalivirastosta, Kunnanvirastosta, sijaishuollosta ja Hillcrestistä. Useimmissa tapauksissa veronmaksajat maksavat myös tuomioistuinten määräämän terapian, arviot, hoidon ja tuomioistuimen määräämät palvelut. Useimmat näistä laskuista päätyvät perheen maksettaviksi. Tuomistuin päättää minkä prosenttiosuuden perhe määrätään maksamaan. Useimmat perheet eivät kykene maksamaan mitään. Veronmaksajat maksavan sen, mitä perheet eivät kykene. Veronmaksajat maksavat myös ne jatkokustannukset, jotka näistä lapsista jatkossa seuraa yhteiskunnalle.
Uudet ohjelmat
Yhteisössämme on meneillään uusia ohjelmia, jotka saattavat ratkaista joitakin Juryn esiin tuomia ongelmia. Raporttia ei kuitenkaan voida kirjoittaa siitä mitä ehkä tapahtuu puolen vuoden tai vuoden kuluttua. Juryn on rajoituttava raportoimaan tämän hetken löydöksistä. On toivottavaa, että uudet innovatiiviset ohjelmat, ja erityisesti Perheiden suojelun ohjelma voi ratkaista joitakin tämän alueen nykyisistä ongelmista.
Jury on huolissaan Kunnanviraston pysyvästä sekasorrosta ja halusta jatkuvasti tuottaa uusia, uniikkeja sandiegolaisia ohjelmia. Maassamme on tällä hetkellä käytössä erittäin hyvin onnistuneita ja toimivia perheiden tukemisen ohjelmia. Sen sijaan että keksitään uusia ohjelmia, olisi tarpeen ottaa mallia näistä onnistuneista ohjelmista ja soveltaa ne San Diegon tarpeisiin.
Kohtuuttoman suuri osa huostaan otetuista lapsista kuuluu vähemmistöihin. Nykyinen johto on vakavasti sitoutunut siihen, että palkattaisiin vähemmistö-sosiaalityöntekijöitä ja parannettaisiin sosiaalityöntekijöiden kulttuurituntemusta.
Äskettäin viraston sisältä nimettiin oikeusasiamies. Valittu henkilö on kaikin tavoin itsenäinen ajattelija ja hyvin uskottava. Virasto päätti olla piittaamatta neuvoista, joita antoivat yhteisöä edustavat ryhmät, Nuoriso-oikeuden Komitea, nykyinen ja edellinen Gran Juryn. Neuvona oli valita täysin virastosta riippumaton oikeusasiamies.
Äskettäin perustettiin Neuvottelukuntia pohtimaan miten oikeudenkäyntikuluja voitaisiin pienentää. Monet tahot viraston sisällä ehdottivat, että nämä neuvottelukunnat eivät toimi ilman riippumatonta mediaattoria. Nämä neuvot ohitettiin, ja mediaattoriksi valittiin sosiaalityöntekijä.
Yksi Sosiaaliviraston paljon mainostama luomus on terveyspassi. Tarkoitus on, että se seuraa jokaisen huostaan otetun lapsen mukana, ja että siinä on kattavat terveystiedot. Teoriassa tämä on erinomainen ajatus, ja Grand Jury kannattaa ajatusta terveyspassista. Juryllä oli kuitenkin tilaisuus tarkastaa Alicia W:n terveyspassi siinä vaiheessa kun hänet palautettiin kotiin. Hänen vanhempansa olivat toimittaneet Sosiaalivirastolle tytön terveystiedot kahdeksalta vuodelta, samoin terveyshistorialliset tiedot, joissa olivat allergiat ja krooniset ongelmat, sekä koko perheen terveyshistorian. Nämä terveystiedot olivat virastossa Alician kansiossa. Alician terveyspassissa ei ollut mitään näistä tiedoista. Tosiasiassa kun Alicia palasi kotiin hänellä oli lääkitys, jolle hän oli allerginen. Hänellä ei palatessaan ollut silmälaseja, joka hänellä oli kun hänet siirrettiin kotoa, ei myöskään mitään merkintöjä silmälääkärillä käynneistä.
On oltava huolissaan siitä, minkä verran sitoutuneita Sosiaalivirastossa ollaan näihin ohjelmiin, ja halutaanko hyväksyä yhteiskunnan osallistuminen niiden suunnitteluun. Sosiaalityöntekijät ja jopa johtotaso todistivat että Sosiaalivirasto on jatkuvassa kuohunnassa, työntekijöillä on aivan liikaa töitä, ja johtotason miehitys on raskas.
Nykyiseen järjestelmään turhautuminen
Palveluita, joita laiminlyödyille ja pahoinpidellyille lapsille ja heidän vanhemmilleen tarjotaan, tulee arvioida sen perusteella, miten hyvin ne toimivat ja ehkäisevät tahallista ja tahatonta kaltoinkohtelua. Jurymme tekemän tutkimuksen perusteella San Diegon kunnan lastensuojelujärjestelmään on turhauduttu kaikilla tasoilla Sosiaaliviraston sisällä, tuomioistuimissa, ulkopuolisten palvelujen tuottajien taholla ja mikä vakavinta, itse asiakkaiden puolella. Jury on lukenut tusinoittain Sosiaalivirastolle, Johtokunnalle ja valtion viranomaisille lähetettyjä, sydäntä raastavia kirjeitä, joissa pyydetään apua ja toimia. Poikkeuksetta näihin kirjeisiin on vastattu standardivastauksilla hyväksyen Sosiaaliviraston toimet.
Jury suosittelee että perustetaan puolueeton oikeusasiamiehen toimisto käsittelemään näitä valituksia. Sen tulee olla täysin itsenäinen suhteessa Sosiaalivirastoon. Se auttaa korjaamaan julkista epäluottamusta, kun tiedossa on, että on joku joka kuuntelee, jolla on valta tehdä tarvittavat, nopeat toimet, joilla korjataan yksittäisten tapausten epäasiallinen käsitteleminen. Jury suosittelee että ideaalinen oikeusasiamies olisi eläkkeellä oleva oikeuden tuomari, jolla olisi pieni toimistohenkilökunta.
Sosiaalityöntekijät haluavat tehdä sosiaalityötä
Käytännön sosiaalityöntekijöiden turhautumisen suurin aiheuttaja ei ole se, etteivätkö he tietäisi miten auttaa lapsia ja perheitä, vaan siitä, että he eivät voi järjestää palveluja joiden tietävät auttavan. Tapauksia on liikaa ja mahdollisuudet toimia liian vähäiset. Siinä vaiheessa kun perhe on ‘selvinnyt’ tuomioistuinkäsittelystä se on usein niin vihainen, ettei voi luottaa sosiaalityöntekijään, joka yrittää järjestää jälleenyhdistämiseen tarvittavia palveluja. Kaikilla käytännön työtä tekevillä sosiaalityöntekijöistä tuomioistuimiin on uuvuttava määrä tapauksia.
Jury on kuunnellut useiden oikeusistuinten virkamiesten todistuksia siitä että 20-60%:a näistä lapsista ei pitäisi olla tässä systeemissä. Jos järjestelmä kykenisi tunnistamaan nämä lapset ja kotiuttamaan heidät, sosiaalityöntekijöiden, tuomioistuinten ja sijaisperheiden paine vähenisi dramaattisesti. Mikä tärkeintä, lapset joiden kuuluu olla kotona olisivat siellä.
Sosiaalityöntekijät haluavat auttaa perheitä. Tästä todistaa varauslista, johon on merkitty sosiaalityöntekijät, jotka haluaisivat työskennellä perheiden auttamisen yksikössä. Useimmat sosiaalityöntekijät tekevät merkittävää työtä.
Sosiaalivirasto ja jotkut oikeusjärjestelmän jäsenet varoittivat jatkuvasti Juryä siitä, miten tärkeää on keskittyä järjestelmän positiivisiin puoliin. Meille on kerrottu että käytännön työn tekijät, ja itse asiassa koko lastensuojelujärjestelmä on ylikuormitettu. Mikä tahansa kritiikki tulee voimakkaasti tasoittaa positiivisilla havainnoilla, jotta vältyttäisiin jo nykyiselläänkin heikkoa moraalia. Todistajalausunnot kuitenkin osoittivat, että sosiaalityöntekijöiden moraali oli alhaalla jo ennen kuin median mukaan tuloa ja ennen kuin Grand Jury ja Nuoriso-oikeuden Komitea tekivät tutkimuksensa.
Sosiaalityöntekijät kohtaavat päivittäin sellaisia yhteiskunnallisia ongelmia, jotka useimmat meistä voivat turvallisesti kieltää. He näkevät vakaa lasten pahoinpitelyä, köyhyyttä, huumeiden käytön seuraamuksia ja sukupolvia jatkunutta ongelmallisuutta. He tietävät miten vähäistä apu on, ja silti useimmat sosiaalityöntekijät tekevät parhaansa jotta järjestelmä toimisi.
Jury suosittelee, että johtotasolla tehtäisiin uudistuksia siten että suuri määrä johtotason henkilökunnasta siirretään kenttätyöhön. Sosiaalityöntekijät todistivat että he ovat väsyneitä kokeellisiin ohjelmiin, uusiin lomakkeisiin ja lisääntyvään johtotasoon. He ovat turhautuneet sisäiseen politiikkaan, joka vaatii olemaan lojaali virastolle työntekijän oman itsenäisyyden sekä niiden perheiden ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella, joita heidän tulisi auttaa. He ovat turhautuneita siihen että tapauksia on niin paljon, kun ylempi johto voisi helpottaa tilannetta.
Jury ei ollut mitään etukäteisiä tietoja lastensuojelusta. Meillä ei ollut etukäteisharhaa, joten oli mahdollista tarkastella tilannetta puolueettomasti. Säilytimme tämän tutkintamme loppuun asti. Toimme että ne sosiaalityöntekijät, jotka ovat sitoutuneet työskentelemään lasten ja perheiden kanssa näkevät tämän raportin mahdollisuutena järjestelmän tutkiskeluun, eivätkä näe sitä sosiaalityöntekijöiden tuomitsemisena.
Sosiaalivirasto: Liikaa valtaa
On joitakuita väärille poluille joutuneita sosiaalityöntekijöitä, ja on valitettavaa, että Sosiaalivirasto ei kykene ohjaamaan omaa väkeään. Suhteellisen pieni joukko sosiaalityöntekijöitä ja terapeutteja oli monien valitusten kohteena. Nämä varsin harvat nimet tulivat esiin useissa valituksissa, ja heidät on mainittu toistuvasti järjestelmän sisällä toimivien todistajalausunnoissa. Asianajajat, psykologit ja vanhemmat ovat todistaneet, että jotkut sosiaalityöntekijät valehtelevat rutiinisti, jopa vannottuaan valan tuomioistuimessa. On myös lukemattomia osoituksia siitä, että sosiaalityöntekijät kiistävät tai kieltäytyvät noudattamasta tuomioistuimen määräyksiä. Tämä on kestämätöntä, mutta sellaisista teoista rangaistaan harvoin.
Havaintomme on, että jos asiakkaat tai ammattilaiset valittavat näistä työntekijöistä, Sosiaalivirasto joko tekee vähän jotain, tai ei tee mitään. Vanhemmat ja terapeutit todistivat, että monissa tapauksissa sosiaalityöntekijöiden on sallittu jopa kostaa. Sosiaalityöntekijöillä on lähes rajaton valta. Valitustuomioistuimessa työskentelevä todistaja sanoi tämän osuvasti: ‘Valta korruptoi. Absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti. Täysi immuniteetti (jota sosiaalityöntekijät nauttivat) on absoluuttista valtaa.’
Nuorisotuomioistuinten kaaos
On mahdotonta antaa yleiskuvausta ilman että kommentoi Nuorisotuomioistuimen tilannetta. Siellä on 10 istuntosalia. Useimpina päivinä jokaisessa salissa on aamu- ja iltapäiväistunto, joissa kunnassakin käsitellään noin 30 tapausta. Kaikki aamun tapaukset on ajoitettu klo 8.30 ja iltapäivän tapaukset klo 13.30. Tämä tarkoittaa, että kaikki nämä noin 30 tapausta, jotka puheenjohtaja aikoo käsitellä aamulla tulevat yhtaikaa klo 8.30. Kaikkien asiakkaitten ja asiamiesten oletetaan tuolloin olevan paikalla. Kun kerrotaan 30 tapauksen määrä 10 oikeussalilla, selviää mikä on ongelma.
Odotustila on melko pieni, ja kaikki nämä ihmiset, usein myös iso määrä lapsia, pyörivät ympäriinsä kaaoksena. Lapsia varten ei ole leikkitilaa. Mahdollisuus luottamuksellisiin keskusteluihin asiakkaan kanssa on erittäin pieni. Asiamiehille ei ole paikkaa missä istua, tehdä työtä, tai käyttää oikeustieteen kirjastoa.
Asiamiehen pöydässä ei ole tilaa asiakkaille. Vanhemmat jätetään salin peräosaan. Jury seurasi useissa tilanteissa yhtä yleistä oikeusavustajaa. Hän seisoi joka kerta asiakkaansa vieressä esitellessään asiakkaan asiaa. Hänellä oli mahdollisuus jatkuvaan kontaktiin asiakkaansa kanssa. Tätä menettelyä tulisi tukea kunnes asiamiehen pöytään saadaan tilaa asiakkaille.
Auton parkkeeraaminen on liki mahdotonta. Useat asiakkaista käyttävät julkisia liikennevälineitä. Riippumatta siitä mistäpäin kuntaa he tulevat, heidän edellytetään olevan paikalla klo 8.30. Joistain kunnan osista saattaa viedä jopa neljä tuntia matkustaa Nuorisotuomioistuimeen.
Vertailun vuoksi todettakoon, että Perheoikeudessa aikataulu on tehty 10 minuutin välein. Tällä vältetään asiamiesten palkkioissa turha odotusaika, ja ainakin luodaan se kuva että toiminta on organisoitua. Jury suosittelee aikataulutuksen muuttamista Perheoikeuksien menettelyä vastaavaksi.
Ylikuormitettu sijaisperhejärjestelmä
Kun lapsi siirretään pois vanhemmiltaan hän tavallisesti viettää melko lyhyen ajan Hillcrestin vastaanottokodissa. Jos esitetään vaatimus siirtomääräyksen antamisesta ja tuomioistuin antaa määräyksen siitä, että lapsen on asuttava kodin ulkopuolella, hän menee tavallisesti väliaikaiseen sijaiskotiin. Usein käy niin, että sisarukset erotetaan toisistaan.
Kansalliset tutkimukset sijaishuollosta osoittavat, että se ei ole paikka, johon lapsi tulisi sijoittaa ajaksi, kun päätetään lapsen elämästä. Vaikka on olemassa lukuisia ihania sijoituspaikkoja, San Diegon ylikuormitettu lastensuojelu on johtanut siihen, että sopivista sijaishuoltopaikoista on huutava pula. Se on ilmeisesti johtanut siihen, että jotkut niistä ovat huonoja ja jotkut niillä rajoilla. Monille sijaisvanhemmille tämä on toimeentulon muoto, ja sijaishuollosta on tullut yksi lasten hyväksikäytön muoto. Yksi todistajista määritteli sijaishuollon ‘Tämän päivän Amerikan suurimmaksi mökkikylätuotannoksi’.
Jury yritti saada Sosiaalivirastolta tilastollista analyysiä sijaishuollossa tapahtuneeksi väitetyistä pahoinpitelyistä. Sellaista ei ollut. On kuitenkin useita kansallisia tutkimuksia, joiden perusteella on syytä päätellä, että sijaishuoltoon sijoittamista tulee harkita entistä huolellisemmin. Vähintäänkin menettelyllä on erilaisia seuraamuksia lapselle, perheelle ja lapsen pitkäaikaisille suhteille omaan perheeseensä. Monissa tapauksissa lapsi joutuu suurempaan riskitilanteeseen kuin jos hän olisi kotonaan. Tämän vuoksi sijaishuoltoa tulee harkita vasta kun kaikki sukulaissijoituksen mahdollisuudet on tutkittu ja todettu, ettei sellaisia ole.
Pysyvän sijoittamisen suunnitelma
40 %:a lastensuojelun piiriin joutuneista lapsista ei koskaan palaa kotiinsa. Useat adoptoidaan. Olemme kuunnelleet todistelua siitä, että Sosiaalivirasto ei näytä olevan tietoinen siitä, että adoptiolla on usein pitkäaikaiset vieraannuttavat vaikutukset kaikkien asianosaisten elämään. Kaikissa adoptioissa alkuperäinen perhe, adoptioperhe, lapsi ja koko yhteiskunta maksaa sellaisestakin mikä on tarpeetonta. Vanhemman oikeuksien poistamista ei koskaan pitäisi tehdä kevyin perustein.
On yleisesti havaittu yhteiskunnassa, jopa Sosiaaliviraston sisällä, että virasto toimii ‘Lapsikauppiaana’. Tämän vuoksi Jury erityisesti suosittelee, että lastensuojelu erotetaan adoptioita hoitavasta toimistosta. Monien todistusten mukaan adoptio on lastensuojelussa ‘häntä joka heiluttaa koiraa’. Todisteita tästä nähtiin mm. tapauksissa Alicia W, Jasmine O, Roxanne C, Michael A, Albert G, kuten monissa muissakin tapauksissa, joita Jury tutki.
Jälleenyhdistämisen suunnitelmat ja kuvaukset epäonnistumisista
Tuomioistuimen perheen jälleenyhdistämissuunnitelman tarkoitukset saattavat olla kunnioitettavia. Todellisuus on kuitenkin se, että ne on rakennettu siten, että niissä epäonnistutaan. Otimme vastaan todistelua siitä, miten suuri määrä aikaa on käytettävä näiden suunnitelmien toteuttamiseen. Puolustusasianajajat todistivat meille, että he ovat sanoneet asiakkailleen, että heidän on käytännössä mahdotonta noudattaa jälleenyhdistämisen suunnitelmaa. On ilmeistä, että istuva puheenjohtaja tai notaari ovat mitään ajattelematta, vaatineet vanhempia toteuttamaan sellaisia suunnitelmia, jotka veisivät viikoittain aikaa yli 40 tuntia. Vanhemmat ovat usein julkisen liikenteen varassa. On selvää, että tällöin ei jää aikaa hankkia elantoa tai muutenkaan elää omaa elämää. Vanhemmasta tulee usein perheen jälleenyhdistämissuunnitelman orja.
Kuulimme mm. todistuksen eräältä vanhemmalta, jonka lapset oli sijoitettu kunnan neljään eri nurkkaan. Hänellä ei ollut autoa. Hänen perheen jälleenyhdistämissuunnitelmansa edellytti, että hänen oli tavattava jokaista lastaan viikoittain. Hänen edellytettiin osallistuvan vanhempainkoulutukseen, päivittäiseen AA-kerhoon sekä lisäksi yksilö- ja ryhmäterapiaan. Sattumoisin kävi niin että sijaishuollossa kahta hänen lastaan käytettiin seksuaalisesti hyväksi ja yksi joutui pahoinpidellyksi. Hänen kuvauksensa oli osuva: ‘He ottivat kauniit lapseni ja palauttivat minulle särkyneet nuket’. On ironista ja Sosiaaliviraston kannalta onnekasta, että yksi perheen jälleenyhdistämisen edellytys oli, että äidin oli osallistuttava vihan hallinnan oppitunteihin.
Jos henkilö epäonnistuu jossakin perheen jälleenyhdistämissuunnitelman osiossa, se on peruste kieltää vanhemman oikeudet. Olemme kuulleet asiamiehiä, tuomioistuinten määräämiä terapeutteja ja sosiaalityöntekijöitä, joista jotkut ovat kertoneet, että nämä suunnitelmat on tehty tarkoituksellisesti siten, ettei niitä voi toteuttaa, etenkin jos kyse on vastasyntyneistä tai leikki-ikäisistä lapsista.
Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvät tapaukset aiheuttavat kaikkein vaikeimmat tilanteet
Seksuaalisen pahoinpitelyn syytökset
Todennettu fyysinen pahoinpitely herättää harvoin keskustelua, sen sijaan seksuaalinen pahoinpitely ja laiminlyönti ovat paljon vaikeampia arvioida. Lukuisissa seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa on mahdotonta osoittaa, että se tapahtui. Toisaalta on mahdotonta osoittaa, ettei sitä tapahtunut. Tapa jolla systeemi nykyään toimii johtaa siihen, että hyväksikäytön epäily, eli se ‘mitä olisi saattanut tapahtua’, riittää huostaanottohakemuksen jättämiseen, ja riittää aivan liian usein totena pidettyyn löydökseen. Jury on lukenut runsaasti Lastensuojelukeskuksen lääkärinlausuntoja, joissa toistuvasti todetaan ‘ei fyysisiä löydöksiä, mutta kuvaus sopii hyväksikäyttöön’. Toisin kuin millään muulla lainkäytön alueella syyttömyyden todistustaakka on siirretty väitetylle hyväksikäyttäjälle. Jos asiassa esitetään ristiriitaisia kertomuksia, sen pitäisi johtaa perheen jälleenyhdistämiseen, mutta nykyään suunta on toinen.
Lukuisissa tapauksissa, joihin olemme tutustuneet vähäisinkin vihje seksuaalisesta hyväksikäytöstä johtaa siihen, että Sosiaalivirasto siirtää lapsen kodistaan. Sosiaalivirasto ei salli edes ‘ei-hyväksikäyttävän’ vanhemman tai perheenjäsenen huolehtia lapsesta (eikä edes olla yhteydessä lapseen), paitsi jos he ovat sitä mieltä, että hyväksikäyttö on tapahtunut ja yhtyvät Sosiaaliviraston johtopäätökseen siitä, että väitetty hyväksikäyttäjä on syyllinen.
Lapsen siirtämistä kodistaan pitäisi käyttää viimeisenä keinona. Se että väitetty hyväksikäyttävä vanhempi muuttaisi pois tutkinnan ajaksi olisi lapselle paljon vähemmän traumatisoivaa ja häiriöitä aiheuttavaa, vähemmän perheen elämää rikkovaa, ja huomattavasti halvempaa kunnalle. Viraston ei tule olla peloissaan jättää lasta muiden perheenjäsenten hoitoon pelkästään sen vuoksi, että he eivät ole yhtyneet syytöksiin, jos jäljelle jäävä huoltaja suostuu neuvotteluihin. Lisäraportissamme III paneudutaan syvemmin seksuaalisen hyväksikäytön kenttään.
Huolto- ja tapaamisriidoissa esitetyt hyväksikäyttöväitteet
Erityistä huomiota vaativat lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syytökset, joita esitetään huoltokiistojen yhteydessä, ja asioita pitäisi hoitaa pitkälle koulutetun sosiaalityöntekijän. Eroavia tulee varoittaa siitä, että jos kostoa hakeva vanhempi manipuloi lasta, tuomioistuin käsittelee asian kiireellisesti ja tiukasti. Tällä hetkellä järjestelmä palkitsee vanhempaa, joka esittää tällaisen väitteen. Jurylle on tehty tällaisista tapauksista lukuisia valituksia. Jotkut tapaukset ovat kestäneet vuosia, ja väitetyltä hyväksikäyttäjältä on kielletty kaikki yhteydet lapsiinsa.
Joissain näissä tapauksissa syytökset ovat olleet niin uskomattomia, että viranomaisten olisi tullut vakavasti huolestua siitä, että manipuloiva vanhempi ei suojele lasta. Kostonhimoisen puolison lapsen mieleen kohdistuva myrkyttäminen vaatii suojelutoimia. Vahinko joka lapselle aiheutuu on usein peruuttamaton, koska väitetyt tekijät kovin harvoin voivat rakentaa uudelleen suhteensa lapsiin, joiden mielet on myrkytetty. Joissain Juryn tutkimissa tapauksissa sosiaalityöntekijät ja terapeutit ovat näytelleet keskeistä roolia tämän myrkyttämisen sallijoina. Heitä ovat auttaneet tuomarit ja notaarit, jotka ovat luopuneet itsenäisestä roolistaan totuuden etsinnässä.
Lääkkeet: Järjestelmään tarvitaan lisää checks and balances menettelyä
Jos järjestelmä on menettänyt tasapainonsa, miten sitä voitaisiin korjata? Juryn yksityiskohtaiset suositukset on julkaistu tämän raportin yhteenvedossa Suositukset II.
Yleisesti voidaan todeta, että järjestelmään tarvitsee lisää checks and balances -menettelyä. Jury kysyi liki jokaiselta, joka oli kuultavana, mitä he tekisivät lastensuojelujärjestelmän parantamiseksi, jos heillä olisi valta. Asiaan oli useita eri näkökulmia, mutta kuulemiemme asianajajien, terapeuttien, lääkäreiden, tuomareiden, poliisien, sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden keskuudessa vallitsi, hämmästyttävää kyllä, lähes täysi yksimielisyys siitä, että tarvitaan tiukempi valvonta siihen, mitä määräykset edellyttävät ja mitä käytännöt ovat, sekä siihen mitkä ovat pakolliset palvelun tuottamisen velvoitteet ja toisaalta määrärahat. Eli tarvitaan huomattavasti efektiivisempi checks and balances -järjestelmä. Seuraavassa on seikkoja, joita tulisi valvoa, koska ne eivät tällä hetkellä toimi niin kuin pitäisi.
Kunnollinen tutkimus
Ensimmäinen asia, joka systeemin sisällä vaatii valvontaa, on se että seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsen laiminlyönnin väitteet tutkitaan hyvin. Tällä hetkellä ne tutkii Sosiaalivirasto ennen lapsen siirtoa koskevaa tuomioistuimen kuulemista. Jos lapsi on siirretty kodistaan, on vain 48 tuntia aikaa hankkia tuomioistuinta varten tietoa, jonka perusteella esitetään hakemus lapsen siirrosta tai palauttamisesta kotiin. Tämän tutkinnan suorittaa tavallisesti tuomioistuintapauksiin erikoistunut sosiaalityöntekijä.
Saamamme todistajalausunnot ja keräämämme informaatio osoittavat, että tilanteessa jossa lapsi on jo siirretty, tuomioistuinkäsittelyä hoitava sosiaalityöntekijä vain harvoin yrittää etsiä vanhempia tukevaa tietoa tai todisteita. Sen sijaan hän näyttää tekevän tutkimuksen sen vääristymän vallassa, että hänen on löydettävä faktoja, jotka tukevat lapsen siirtämistä, ja raportoi vain sen tiedon joka tukee siirtoa. Yksi Juryn todistaja ilmaisi asian onnistuneesti ‘Tuomioistuinkäsittelyä varten tutkintaa tekevät eivät tiedä, mikä ero on mielipiteellä ja näytöllä’.
Lasten palveluiden viraston tuomioistuinkäsittelyä valmistelevasta yksiköstä tuli Jurylle kaikkien eniten valituksia. Alicia W:n, sekä muissa tutkimissamme tapauksissa sosiaalityöntekijät eivät olleet suorittaneet puolueetonta tutkimusta.
Tässä raportissa suositellaan ammattitaitoisen, moniammatillisen yksikön perustamista. Se tutkisi asian, haastattelisi ja antaisi objektiivisen raportin. Se ei olisi vastuussa sosiaalityöstä, vaikka tiimissä olisi sosiaalityöntekijöitä. Jos riippumaton yksikkö säilyttää objektiivisuutensa, tasapuolisuutensa ja ammatillisen näkökulmansa, se voisi toimia hyvin Perhepalveluiden yksikön alaisuudessa. Sosiaaliviraston ja Lasten palveluyksikön nykyinen johto vaatii sellaista lojaalisuutta, sekä ajattelun ja menettelyjen samankaltaisuutta, että nykyisen johdon alaisuudessa riippumattomuus olisi epätodennäköistä.
Poliisi
Poliisi on mukana liki kaikissa seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa ainakin alussa. Poliisin vastuulla on valvoa ‘totuuden etsinnän’ prosessia. Tämän sijaan me havaitsimme, että jotkut poliisit ovat muuttuneet tosiasioiden etsijöistä sosiaalityöntekijöiksi. Jotkut todistajalausunnot osoittivat, että on poliiseja, jotka ottavat omiin raportteihinsa osia sosiaalityöntekijöiden tutkimuksesta, sen sijaan että tekisivät puolueetonta tutkintaa.
Alicia W:n tapauksessa Jury havaitsi todisteita epäasiallisesta tutkinnasta ja todisteiden huonosta arvioinnista. Poliisin riippumatonta tutkintaa haittasivat myös terapeuttien ja sosiaalityöntekijöiden yhteinen päätös siitä, että tunnistusrivistön käyttäminen olisi lapselle liian traumatisoivaa.
Jos poliisi toteaa, että sillä ei ole riittävää näyttöä syytteeseen, tapaus normaalisti hylätään. Perheiden kannalta on hämmentävää ja järkyttävää, ettei poliisin päätöksellä luopua tapauksesta ei ole mitään vaikutusta Nuoriso-oikeuden prosessiin. Yleisen syyttäjän päätös syyttää, perustuu täysin erilaisiin standardeihin kuin mitä Sosiaalivirasto ja Kunnanvirasto käyttävät esittäessään lapsen siirtoa koskevan hakemuksen. Tämä ero tulisi selittää vanhemmille.
Tässä erossa ilmenee se, miten erilaiset prosessit ja näytön standardit ovat kun verrataan rikosoikeutta ja Nuoriso-oikeudessa esitettyjä hakemuksia. Hakemusten suhteen on kovin vähän tai ei lainkaan juridisia perusteita, paitsi aivan viime vaiheessa, jos silloinkaan. Kuten seuraavassa osassa toteamme Nuoriso-oikeus ei täytä tehtäväänsä tehokkaana Sosiaaliviraston valvojana, joka pitäisi nähdä käsittelyssä vain yhtenä osapuolena ilman että sillä olisi sen vakaampaa asemaa tai luotettavuutta kuin muillakaan parteilla.
Tuomioistuimet
Tuomioistuimen tulisi olla se, joka suorittaa viimeisimmän menettelyjen valvonnan. Olemme kuulleet yhtenevää todistelua siitä, että näin ei ole. Tuomioistuin ei näytä antavan tasavertaista kenttää, jossa tuomioistuin toimisi neutraalina faktojen arvioijana. Tuomioistuimet nähdään, ja näyttävät näkevän itsensä ‘lapsen edun’ ajajina siten kun Sosiaalivirasto asian näkee. Tuomistuin näyttää harvoin vaativan Sosiaaliviranomaiselta korkeatasoista toimintaa. Todistajalausunnot ovat osoittaneet, että tuomioistuinlaitos pelkää tekevänsä virheitä, jotka johtavat lapsen kuolemaan, ja sen vuoksi aina katsovat, että lapsen siirtäminen kodista on tehtävä hänen suojelemisekseen.
Nuoriso-oikeuksien huostaanottoprosesseissa käyttämän näytön standardit tulee tutkia uudelleen. Näytön standardi lapsen siirtämiseksi ja siihen liittyvä kuulemismenettely perustuu todisteiden ennakkoarvion periaatteeseen (preponderance = enemmän puolesta kuin vastaan). Järkevät ihmiset ovat eri mieltä tästä standardista ja Jury oli erittäin huolissaan todisteista, joita tuomioistuimessa esitetään. Käytännössä todisteet, jotka puhuvat Sosiaaliviraston esittämää vastaan kiistetään tai sivuutetaan. Sosiaalivirasto voi rakentaa todisteensa kuulopuheisista ja nk. asiantuntijoiden lausunnoista. Enemmässä kuin 98%:a kaikista hakemuksista hyväksytään. (Meille tulleiden valitusten määrä osoittaa, ettei tämä luku johdu siitä, että Sosiaalivirasto harjoittaisi tarkkaa harkintaa tehdessään hakemuksia.) Korkeampaa näytön standardia ‘selkeä ja vakuuttava’, käytetään vain määräyksiä koskevassa käsittelyssä, joka tapahtuu vasta sen jälkeen kun lapsi on erotettu perheestään, ja tällöin yleensä kulunut kuukausia. Tässä vaiheessa käsittelyä asian ‘tosisekaisto’ on jo lähes kiistämätöntä.
Nykyinen istuva Nuoriso-oikeuden puheenjohtaja on syvästi huolissaan lapsista ja perheistä. Jokainen on hänen kanssaan lämpimästi samaa mieltä. Hän kuitenkin antoi tuomioistuimessaan useita lausuntoja, joiden mukaan jotakin ‘Ei ole voinut tapahtua’, vaikka juuri niin oli tosiasiassa tapahtunut. Kun hän tuli vakuuttuneeksi, että systeemi oli tehnyt virheen, hän toki ryhtyi välittömiin tehokkaisiin toimiin.
Esiin tuotiin huomioon otettavaa huolta notaarien nimitysten ‘poliittisesta’ luonteesta. Totta tai ei, yksimielisiä ollaan siitä, että notaarien nimittäminen riippuu Sosiaaliviraston myötämielisyydestä. Merkittäviä havaintoja tehtiin siitä, että notaarit eivät tästä syystä vastusta Sosiaaliviraston esityksiä.
Todistajalausunnoissa ei puollettu ‘pro-term’ -tuomareita (tapauskohtainen?). On toki hyviä istuvia pro-term tuomareita, mutta saimme samansuuntaisia havaintoja siitä, että heidän käyttämisestään saadaan etuja. Yksi heistä, joka on eläkkeellä Korkeimmasta oikeudesta ja työskentelee Valitustuomioistuimessa, kutsutaan rutiinisti Sosiaaliviraston puolelta. Puolustusasianajajat kiistävät rutiinisti hänen nimeämisensä.
Alaikäisten asiamies
Yksi tarkastuksen kohde on se, että lapselle määrätään puolueeton asiamies. Mielestämme asiamiehellä on tärkeä, jopa ratkaiseva rooli asian hoitamisessa. Yhtenevät todistajalausunnot osoittivat, että lapsia edustavien asiamiesten ammatillisessa tasossa on huomattavia eroja. Jotkut ovat loistavia toisen marginaalisia.
Tuomioistuimen määräämät lista-asiamiehet ovat pahasti alipalkattuja. Riippumattoman tutkinnan tekemisen mahdollisuudet ovat hyvin niukat. Eräässä tiukasti kiistetyssä tapauksessa Jury havaitsi, että lapsen asiamies ei ollut tavannut kahta asiakastaan niiden kahden vuoden aikana kun asia oli Nuoriso-oikeudessa. Jury havaitsi että vain harvoissa tapauksissa lapsen asiamies oli haastatellut vanhempia tai muuta perhettä. Loppupelissä perhettä laskutetaan lapsen asiamiehestä, vaikka heillä ei ole ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa tämän valintaan.
Asiamiesten hyväksymisessä listalle on havaittu poliittista painostusta. Lista-asiamiehet kertoivat Jurylle, että jos he edustavat lasta Sosiaalivirastoa vastaan, on syytä pelätä, että heidät poistetaan listalta. Yksi lista-asiamies oli välittömästi poistettu lapsia edustavien listalta kun hän vastusti käsittelyn aikataulusta päättävää puheenjohtajaa. Toinen Perheoikeudessa esiintyvä lapsen asiamies kertoi itselleen käyneen samoin saman tuomarin kanssa. Vanhempia edustavat lista-asiamiehet pelkäävät vedota lainsäädäntöön asiakkaitaan puolustaessaan.
Tarkastimme sisäisiä asiakirjoja ja todistajalausuntoja, jotka koskivat Kunnanviraston suunnitelmaa sen paikallisen käytännön muuttamiseksi, jossa lapselle määrätään puolueeton asiamies. Jury vastustaa voimakkaasti tällaista ehdotusta. Sosiaalivirastoa ja lasta ei tule käsitellä siten, että heillä on sama intressi. Sen jälkeen kun yleinen oikeusasiamies on alkanut puolustaa alaikäisiä suuressa osassa tapauksia, lasten asioiden ajaminen on kohentunut myös yksityisten lista-asiamiesten hoitaessa niitä.
Puolustusasianajaja
Oikeusjärjestelmä syyttää monista systeemissä ilmenevistä ongelmista asiamiehiä, koska he eivät ole järjestäneet asiakkailleen asianmukaista puolustusta. Vetoomustuomioistuimessa asioita hoitavat asiamiehet moittivat, että asiakirjat, joiden perusteella piti hakea muutosta, olivat epätäydellisiä, puolustusasianajaja ei ollut tehnyt asianmukaisia merkintöjä valitusta varten.
Jury seurasi useita oikeudenkäsittelyjä ja kuulemisia. Oikeuslaitoksen ja valitustuomioistuinten asiamiesten kritiikki saattaa olla perusteltua. Näyttää kuitenkin siltä, että puolustusasianajajat ovat kyvyttömiä, koska he joutuvat työskentelemään epätasapuolisella kentällä. Heille suositellaan, etteivät veisi asiaa oikeuteen. Heillä on hyvin vähäiset mahdollisuudet tehdä puolueetonta selvitystä. Heidän on käytettävä resurssit kunnan ulkopuolisiin asiantuntijatodistajiin, joilla he kyseenalaistavat Lastensuojelukeskuksen todistajalausunnot.
Jury on keskustellut sekä yksityisten lista-asiamiesten että yleisen oikeusaputoimiston puolustusasianajajien kanssa. Jury tietää, miten äärimmäistä painetta nämä ryhmät joutuvat kestämään. Jury ymmärtää ja suosittelee yleistä oikeusaputoimistoa rajoittamaan sisään otettavien tapausten määrää, ja kierrättämään alaisiaan aika ajoin pois Nuoriso-oikeudesta. Lista-asianajajilla on etunaan se, että he voivat edustaa samanaikaisesti vanhempia ja lapsia, joten he eivät aina ole sen paineen alaisia, että heidän pitää edustaa väitettyä hyväksikäyttäjää.
Kunnanhallitus
Kunnanhallituksen tulisi valvoa järjestelmää. Vastuussa oleva Kunnanviraston työntekijä, ottaa vastaan oikeudelle valmistelevan sosiaalityöntekijän ilmoituksen, ja päättää siitä onko kyseessä lastensuojelutapaus, jossa tulee esittää hakemus oikeudelle. Kunnanvirasto ei ole tutkinut näitä tapauksia huolellisesti. Jury on saanut Kunnanhallituksen sisältä todistajalausuntoja, joiden mukaan Sosiaalivirasto ja yleinen syyttäjä painostavat vastuussa olevaa viraston työntekijää, jotta hän esittäisi oikeudelle vaatimuksen sellaisissakin tapauksissa, jotka ovat kyseenalaisia.
Viraston velvollisuus on huolehtia oikeudellisesta ohjeistuksesta. On varteenotettavaa todistetta siitä, että Kunnanvirasto on luopunut tästä tehtävästään. Väärin syytetyille, vaikka he ovat Kunnanviraston asiakkaita, ei ole taattu mahdollisuutta riittävän oikeusturvaan. Tämä on ollut erittäin kielteistä koko yhteisölle, jota Kunnanvirasto palvelee. Kunnanviraston roolia julkisen epäluottamuksen syntymisessä ei voi vähätellä. Hyväksikäyttöväitteestä johtuva hakemus Jesse W:n tapauksessa sisälsi jopa syytöksen satanistisista uhrimenoista. Tämä on selkeä todiste siitä, että on luovuttu ammatillisesta vastuusta.
Terapeutit
Jokaisella Nuoriso-oikeuden asiakkaalla, vanhemmalla ja lapsella näyttää olevan tuomioistuimen määräämä terapeutti. Nämä terapeutit voisivat toimia puolueettomina tarkastajina. Tuomioistuin työllistää terapeutteja, jotka ovat suosituslistalla. Tällä listalla olevat terapeutit ovat todistaneet Jurylle, että he pelkäävät todistaa Sosiaaliviraston suosituksia vastaan, koska heidät poistettaisiin listalta. Terapeutit todistivat toistuvasti, että sosiaalityöntekijät vääristelevät raportteja, joita antavat asiakkaistaan. Terapeutit kertoivat Jurylle, että niin kauan kun he ovat samaa mieltä sosiaalityöntekijän kanssa, heidän lausunnoilleen annetaan painoarvoa. Jos taas he ovat eri mieltä, heidän käsityksiään ei oteta huomioon tuomioistuimelle annetuissa suosituksissa. Sen lisäksi terapeutit todistivat, että jos he ovat eri mieltä sosiaalityöntekijöiden kanssa saattaa käydä niin, että he eivät enää koskaan tapaa asiakkaitaan.
Tuomioistuin määrää rutiinisti tehtäväksi psykologisen arvioinnin. Arvioijat määrätään kierrätysjärjestelmällä joukosta psykologeja. Terapeutin valinta jätetään sosiaalityöntekijän harkintaan. Terapeuttien asiantuntemuksessa on huomattavia eroja. Kovin vähän huomiota kiinnitetään siihen, että vaikeimmin häiriintyneet lapset ja monimutkaisimmat tapaukset ohjattaisiin parhaan ammattitaidon omaaville terapeuteille. Terapeutin soveltuvuutta ei arvioida edes näennäisesti.
Jury suosittelee että jos terapia määrätään, asiakas saisi listan, josta voi itse valita terapeutin. Jury kyseenalaistaa tuomioistuimen hyväksymän terapeuttilistan, ja ehdottaa että terapeutit tulee valita siten, että otetaan huomioon tapauksen monimutkaisuus. Ehdottomasti on niin, että terapeutin valintaa ei tule jättää sille Sosiaaliviraston sosiaalityöntekijälle, joka toimii tapauksessa ‘syyttäjänä’.
Jury ei ole lainkaan vakuuttunut siitä, että kaikki kyseiset lapset ja vanhemmat ovat terapian tarpeessa. On huolestuttavaa, että rutiinisti annetut terapiamääräykset saattavat ruokkia järjestelmän sisälle pesiytynyttä elinkeinotoimintaa.
Lasten suojelun keskus
Yksi tarkistuksen kohde on itsenäisesti toimiva Lastensuojelun keskus. Se toimii ostopalvelun periaatteella, ja useimmat lääketieteelliset tutkimukset ja haastattelut tehdään siellä. Todistelu, joka koski tätä toimielintä ja sen johtajaa oli ristiriitaista, mutta yhteinen näkemys oli, että siellä on vakavia ongelmia. Yksikön johtaja myönsi ‘En usko että olen tutkimuksissani samalla tavoin objektiivinen kuin jotkut muut lääkärit, mutta yritän tehdä parhaani’. Järjestelmän toimivuuden olennainen varmistus on se, että lääketieteellisissä tutkimuksissa on noudatettu toteen näytettyä objektiivisuutta. Lastensuojelun keskus on vain harvoin todennut, ettei hyväksikäyttö ole tapahtunut, vaikka mitään fyysisiä löydöksiä ei olisikaan, koska se on kuitenkin saattanut tapahtua.
Korkealle arvostettu juristi todisti, että Lastensuojelun keskus on ‘myrkyttänyt joen’. Hänen mielestään suuri osa lastensuojelun harhaisuudesta, jopa vimmasta voidaan selittää koulutuksella, konferensseilla ja kokoontumisilla, joita Lastensuojelun keskus on organisoinut.
Yleisen oikeusaputoimiston ja yksityisten oikeusavustajien edustajat todistivat Jurylle, että kohtuuton määrä heidän budjetistaan joudutaan käyttämään ulkopuolisten lääketieteen asiantuntijoiden lausuntoihin osoittamaan Lastensuojelun keskuksen lausuntojen objektiivisuuden puutteet. Tapauksissa Alicia W. ja Esmerelda B. samoin kuin muissakin tapauksissa Lastensuojelun keskuksen henkilökunnan toistuvat virheelliset todistukset näyttelivät lopputuloksen kannalta keskeistä ja harhaanjohtavaa roolia.
Sijaisvanhemmat
Yksi tarkistamisen kohde ovat sijaisvanhemmat. Myös he toimivat Sosiaaliviraston yhteistyökumppaneina. Juryllä on todisteita siitä, että sijaisperheitä on uhattu toimiluvan kieltämisellä ja lapsia on siirretty pois sijaisperheistä, jos he ovat vastustaneet Sosiaalivirastoa.
Sosiaalivirasto valittelee sitä, että heillä ei ole riittävästi sijaisperheitä, mutta menettää niitä säännöllisesti sen vuoksi miten sosiaalityöntekijät kohtelevat heitä. On surullista, että jos suuri yleisö tietäisi millaisiin painajaisiin sijaisperheet ovat joutuneet, vain harvat ryhtyisivät tähän tehtävään. Tämä on todella traagista.
Sijaisvanhemmuutta koskeva ohjelma on aivan liiaksi sidottu adoptioprosessiin. Ei ole syytä palata järjestelmään, jossa sijaisvanhemmat eivät voi adoptoida, mutta sijaisvanhemmuutta askeleena adoptioon ei pidä tukea. Erityisesti näin, jos kyseessä ovat vastasyntyneet ja leikki-ikäiset. Tällä on menty niin pitkälle ‘lapsikauppaan’, että sitä ei voi hyväksyä.
Lasten ääni
Tarkistuksen kohteeksi tulisi ottaa ‘Lasten ääni’, joka on San Diegon alioikeuden erityisavustajaksi määrittelemä organisaatio. Olemassa toimijoita, jotka työskentelevät riippumattomina Sosiaalivirastosta ja tekevät erinomaisia tutkimuksia ja arvioita. Yleishavainto kuitenkin on, että ne ovat yleensä Sosiaaliviraston vaikutuspiirissä. Olemme kuitenkin nähneet myös toimijoita, jotka ovat aktiivisesti vastustaneet Sosiaalivirastoa.
Lasten ääni -organisaatioon liittyvät ongelmat ovat peräisin enemmänkin toimintatavasta kuin asiasisällöistä. Tämä tulisi selkiyttää, jotta organisaation menetelmät eivät tuottaisi vääristymää. Organisaation työntekijöitä tulisi muistuttaa ammattietiikasta, jotta he välttäisivät ennakkoasenteen. On huutava pula monikielisistä ja lasten asioihin perehtyneistä ihmisistä, sekä heistä joilla on asiantuntemusta lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta. Jury suosittaa, että vaikeisiin ja kiistanalaisiin tapauksiin nimetään asiantuntijat tapauksen laadun perusteella.
Yhteiskunnan osallistuminen
Tästä raportista tulee ajan oloon olemaan hyötyä Kunnanhallitukselle, Sosiaalivirastolle ja erityisesti Lastensuojelutoimistolle, sen ymmärtämiseksi, että yhteisön tuottama kritiikki on usein arvokasta. Minkään hallinnollisen viraston tai systeemin ei tulisi eristäytyä ottamasta vastaan yhteisön panostusta. Lastensuojelujärjestelmä, jonka ominaispiirteitä ovat luottamukselliset asiakirjat, suljetut oikeuskäsittelyt, vaitiolon vaatiminen ja täysi immuniteetti, on eristäytynyt oikeudenkäyttöjärjestelmästämme ennakoimattomaksi ja perusoikeuksien vastaiseksi.
Sosiaalivirasto ja -toimisto vastustavat ulkoa tulevaa kritiikkiä. Ne pitävät sekä ulkoa että sisältä tulevaa kritiikkiä epäasiallisena. Jury toivoo että tämä raportti otetaan rakentavana. Sen sijaan että puolustauduttaisiin refleksinomaisesti, Sosiaaliviraston johdolla, jota Kunnanhallituksen tukisi, olisi nyt mahdollisuus ottaa vastaan tietoja niiltä ihmisiltä, joille he tuottavat palveluita. Tutkintamme perusteella uskomme että lastensuojelujärjestelmän sisällä on paljon ihmisiä jotka pitävät tervetulleena valtuuksien tarkistamista ja mahdollisuutta intensiiviseen selvitystyöhön.
On tarkkailtava kunnan rahankäyttöä
Juryn ehdotusten taloudelliset vaikutukset
Ennen tutkimukseen ryhtymistä Jury harkitsi asiaa perusteellisesti, samoin kuin pitkin matkaa. Tiesimme että ehdotukset, joihin kuluu rahaa eivät menestyisi. Jury on hyvin tietoinen kunnan talouden vaikeasta tilanteesta. Tämä pidettiin mielessä kun suosituksia harkittiin. Tiedämme, että jotkut ehdotuksistamme maksavat, mutta niiden noudattaminen tulee säästämään kunnan rahoja, ei pelkästään pitkällä tähtäimellä vaan myös nopeasti. Jury on tietoinen rahoituksen lähteistä ja siitä, että varojen kerääminen monista eri paikoista on ongelmallista. On tapoja, joilla voidaan hankkia lastensuojelulle liittovaltion rahoitusta, jolla voitaisiin järjestää perheiden suojeluun tarkoitettuja palveluita. Ne tulee tutkia tarkoin.
Nuoriso-oikeuden istuva päällikkötuomari kertoi meille, että hän tarvitsee oikeuskäsittelyjä varten 16 uutta oikeussalia. Sosiaaliviraston johtaja kertoi, että hän tarvitsee kaksinkertaisen määrän sosiaalityöntekijöitä. Kumpikin edellyttivät lisää rahaa. Juryn mielestä järjestelmä tarvitsee lisää rahaa ehkäisevään työhön, koulutukseen, perheiden suojeluun ja nykyisen henkilöstön parempiin palkkoihin. Sen ei tarvitse laajentua. Hyvin organisoitu Perhepalveluosasto, jolla on selkeät tavoitteet, säästäisi ne rahat, joista ei nykyisellään ole lapsille ja perheille mitään hyötyä.
Siitä lähtien kun media nosti lastensuojelujärjestelmän esiin, Jury on saanut todisteita siitä, että hälytyspuhelujen määrä on rajusti laskenut, mutta että ‘tosia’ lasten pahoinpitelytapauksia tulee edelleen. Myös huostaanottohakemusten määrä on laskenut. Ehkä sekä suuri yleisö että varsinaiset porttivahdit (hälytyslinjan hoitajat ja kiireellisiä tilanteita hoitavat sosiaalityöntekijät, tuomioistuimen tutkijat ja Kunnanhallituksen päivystäjät) ovat alkaneet tehdä eroa pahoinpitelyn / laiminlyönnin ja perättömien väitteiden välille, sekä siinä mitä eroja on ammatillisella ‘epäluulolla’ ja sosiokulttuurisella erilaisuudella.
Jos järjestelmä ryhtyy perheiden suojelemiseen ja suojelemiseen todelliselta väkivallalta, nykyinen oikeustalo ja nykyinen sosiaalityöntekijöiden määrä riittää. Jos järjestelmä ryhtyy koulutukseen ja ehkäisevään toimintaan, voidaan toivoa, että oikeudenkäyntikulut ja yhteisölle koituvat muut kulut vähenevät, ja kohdentuvat aitoihin pahoinpitelytapauksiin.
Johtopäätökset
Grand Jury on esittänyt filosofisia arvioita, suuren määrän suosituksia ja joitakin tarkennettuja suosituksia. Tarkoitus ei ole ollut ryhtyä johtamaan, vaan tuoda esiin satojen sellaisten ihmisten ehdotuksia, jotka ovat paneutuneet lasten ja perheiden suojeluun. Olemme halunneet dokumentoida nämä suositukset ja riittävän todistajalausunnoista saamamme informaation, jotta kunnanus, Sosiaalivirasto ja Korkein oikeus voisivat yhteistyössä panna ne täytäntöön.
Perheet kriisissä II suositukset
San Diegon Grand Jury 1991-1992 ensisijaiset suositukset kunnanhallitukselle
1) Kunnan tulee omaksua filosofiakseen perheiden suojelu ja Sosiaalivirastoa tulee ohjata tämän mukaisesti.
2) Kaikkein tärkeintä on perustaa uusi Perhepalveluyksikkö. Tässä yksikössä toimisivat kaikki lastensuojelupalvelut, nuorten mielenterveyspalvelut, perheelle tarkoitetut terveyspalvelut ja kaikki muut palvelut, jotka on tarkoitettu perheen hyvinvoinnin edistämiseen. Tähän yksikköön ei tule liittää adoptiopalveluita. Adoptiot täyttyy erottaa lastensuojelusta.
3) Tätä organisaatiota tulee ohjata siten, ettei ylemmän johdon miehitys lisäänny. On lähdettävä siitä, että kenttätyötä tekee mahdollisimman moni. Ylemmän johdon tulee tarttua käytännön töihin, jotta he säilyttävät kosketuksen siihen, mitä kentällä tapahtuu.
4) On perustettava väliaikainen lautakunta selvittämään nyt meneillään olevat hallintoa koskevat valitukset. Lisäohjeena suosittelemme, että jäseniksi valitaan Nuoriso-oikeus komitean ja nyt istuvan Juryn jäseniä, joilla on tieto valituksista, ja jotka ovat olleet mukana yleisselvityksen tekemisessä.
5) On perustettava Sosiaaliviraston ulkopuolinen oikeusasiamiehen toimisto, jolla on valtuudet tutkia tuomioistuimen asiakirjat, ja joka raportoi suoraan Kunnanhallitukselle.
6) Nuoriso-oikeuden komiteassa täytyy tehdä perusteellinen nimitysmenettelyn muutos. Nimeäminen tulee suorittaa siten, että siihen osallistuu Kunnanhallituksen jokainen jäsen, Nuoriso-oikeuden päällikkötuomari ja Juvenile Barin nimeämä jäsen (?).
7) Lapsille tulee edelleen nimetä riippumaton asiamies, eikä harkita budjettileikkauksia tätä koskien.
8) Tulee tehdä lainsäädännön muutoksia koskien nykyistä immuniteetin antavaa lakia. Sosiaalityöntekijöille ja muille alueella työskenteleville ei tule myöntää koskemattomuutta, joka on laajempi kuin heidän toimialueensa, eikä siihen tule sisällyttää mahdollisuutta vallan väärinkäyttöön.
9) Lainsäädäntöä on muutettava niin, että nimettömät lastensuojeluilmoitukset eivät ole mahdollisia. Ilmoitukset on pidettävä luottamuksellisina, mutta ei tapauksissa joissa kyse on väärästä ja pahantahtoisesta syytöksestä.
10) On selvitettävä missä määrin Kunnanhallitus on noudattanut lakia PL 96-272.
Menettelytapoihin liittyvät suositukset
Sosiaalivirasto
11) Sosiaalityöntekijöiden on noudatettava ammattietiikan vaatimuksia.
12) Asiakastyöstä on poistettava ne sosiaalityöntekijät, jotka käyttävät valtaansa väärin.
13) On omaksuttava se käytäntö, että sosiaalityöntekijä, joka valehtelee oikeudessa erotetaan.
14) Sosiaalityöntekijöille on tehtävä ennen palkkaamista soveltuvuustestit, myös sormenjäljet on taltioitava.
15) On selvitettävä, onko nykyisillä sosiaalityöntekijöillä henkilökohtaisia kytköksiä, joiden vuoksi he eivät voi hoitaa tapausta.
16) Sosiaalityöntekijöiden tulee saada koulutusta asianmukaisten, vääristelemättömien raporttien kirjoittamiseen.
17) Tulee huolehtia, että sosiaalityöntekijät, jotka työskentelevät terapeutteina tai ryhmän ohjaajina vanhempainryhmissä, AA:ssa tai vastaavissa tuomioistuimen määräämissä palveluissa, eivät voi toimia lastensuojelussa välittöminä työntekijöinä. Nämä työntekijät voivat välittää saamiaan tietoja ja se loukkaa luottamuksellisuuden periaatetta, joka on välttämätön palvelujen toimivuudelle.
18) On ponnisteltava vähemmistöryhmiä ja kielivähemmistöjä edustavien sosiaalityöntekijöiden rekrytoimiseksi siten, että määrä vastaisi väestörakennetta.
19) Tulee aktiivisesti edistää työntekijöiden perehtyneisyyttä muihin kulttuureihin.
20) On välittömästi järjestettävä erillinen hätäpuhelin lääketieteen asiantuntijoille, ja mahdollisimman pian saatava faxlinja, joita nyt käyttävät valikoidut sairaalat (?).
21) On kehitettävä nykyistä riskien arviointia ja selvittelymenettelyä jota hätäpuhelimessa käytetään.
22) Kunnanviraston tietokoneelta on 30 päivän kuluessa poistettava kaikki perusteettomat syytökset, sekä tapaukset joita ei ole varmennettu, eikä asiassa ole tapahtunut mitään viimeisen vuoden aikana.
23) On pidättäydyttävä lähettämästä tähän lasten pahoinpitelyrekisteriin varmentamattomia tapauksia mikäli tapaus:
a) ei ole aktiivissa tutkinnassa,
b) josta todetaan, ettei sitä ole osoitettu perusteettomaksi. Ei-perusteettomaksi osoittaminen sisältää sen, että tapaus olisi perusteltu,
c) ei täytä Oikeusministeriön määrittelemiä standardeja.
24) On perustettava moniammatillinen hälytysryhmä / tuomioistuimelle valmisteleva tutkimusryhmä, joka on koulutettu riskien arviointiin.
25) On lisättävä kaikkien sosiaalityöntekijöiden kulttuurillista osaamista.
26) Hälytyslinjalla työskentelyn menettelyjä on muutettava seuraavasti:
Kaikki lasten, vanhempien ja todistajien haastattelut on nauhoitettava, jos niitä käytetään tuomioistuimelle menevässä raportoinnissa.
Lapsia on tuettava siten, että heillä on tukihenkilö kun heitä haastatellaan.
On oltava kirjallinen luettelo siitä millaisilla palveluilla lapsen siirto voidaan välttää.
27) On noudatettava tinkimättömästi Kalifornian lakia. Lapsen siirtoon voidaan ryhtyä vain jos on selkeä lapseen kohdistuva vahingoittava tilanne. Muutoin lapsen tulee saada olla kotona sen ajan kun siirron tarvetta selvitetään.
28) Lapsen siirtämisestä on pidättäydyttävä tapauksissa, joissa väitetty tekijä ei ole vanhempi tai lapsesta huolehtiva, mikäli lapsesta huolehtiva ei ollut tietoinen pahoinpitelystä / laiminlyönnistä, vaan tiesi eikä turvannut lasta
29) On pidettävä kiinni siitä määräyksestä, että lapsi siirretään ensisijassa perheen jäsenelle eikä Hillcrestiin tai väliaikaiseen sijaisperheeseen.
30) Jos mahdollista Hillcrestiin siirrettäessä mukana on joku perheenjäsen, jotta lapselle ei aiheuteta tarpeetonta traumaa.
31) On vaadittava, että Hillcrestissä tai väliaikaisessa sijaispaikassa lasta autetaan soittamaan kotiin ainakin kerran päivässä ja järjestetään päivittäiset tapaamiset, ja näitä tapaamisia valvotaan vain poikkeuksellisissa tilanteissa.
32) Kun lapsi on siirretty, perheelle tulee välittömästi nimetä sosiaalityöntekijä, joka on erikoistunut perheen tukemiseen ja jälleenyhdistämiseen.
33) Kirjanen ’Mitä perheelleni tapahtuu?’ on välittömästi päivitettävä ja yksinkertaistettava. Lasta ei pidä siirtää ilman että tehdään voitava siinä, että vanhemmat saavat tämän kirjasen. Juryä huolestuttaa, että tällainen kirjanen on olemassa, mutta yksikään haastattelemistamme perheistä ei ole saanut sitä.
34) On etsittävä vaihtoehtoisia paikkoja Lastensuojelun keskukselle lääketieteellisten tutkimusten tekemiseksi. Useammat, vaihtoehtoiset paikat ovat välttämättömiä.
35) Nykyiset tutkimusmenetelmät on muutettava:
kaikki informaatio paitsi ilmoittajan nimi, tulee välittömästi luovuttaa vanhemmille ja heidän asiamiehelleen,
lukuun ottamatta itse ilmoituksen vastaanottoa, minkään sellaisen seikan kirjaaminen, joka vahingoittaa henkilön mainetta on rikos.
36) On muutettava toimintatapoja tilanteissa, joissa henkilö kiistää seksuaalisen pahoinpitelyn, jotta saadaan aikaan seuraava:
On saatava moniammatillinen tiimi, samanlainen kuin Perheoikeuksien tapaustutkimusryhmä.
Väitetty tekijä siirtyy vapaaehtoisesti pois kodista, ja lapsi palaa kotiin niin pian kuin mahdollista.
Tapaamisoikeuksien turvaaminen väitetylle tekijälle, jos ei muutoin niin terapian avulla.
Sosiaaliviraston ja muiden asian kanssa toimivien, myös tuomioistuinten tulee ottaa huomioon, että joskus lapset valehtelevat tai antavat sellaisen kuvauksen jonka uskovat miellyttävän auktoriteettia.
37) Lapsen sijoittamisen ongelma-alueet on selvitettävä, tapaamiset ja perheen jälleenyhdistäminen:
Lapsi on sijoitettava mahdollisimman lähelle vanhempien kotia.
Tapaamisia tulee olla tiheästi ja valvomattomina.
Vauvojen tapaamiset tulee järjestää päivittäin.
Valvotut tapaamiset vain jos on osoitettu, että valvomattomat tapaamiset aiheuttavat lapselle vakavan vaaran.
Sisarukset on sijoitettava yhdessä, jos se vain on mahdollista, tämä on ensiarvoisen tärkeää perheen yhtenäisyyden vuoksi.
Jos lasten yhdessä sijoittaminen ei ole mahdollista Sosiaaliviraston on huolehdittava siitä, että sisaruksilla on mahdollisuus tavata vanhempiaan yhdessä vähintään kerran kuukaudessa.
Kun jälleenyhdistäminen on käynnissä, lasta ei tule sijoittaa ’esi-adoptio’ –kotiin.
Sijaisperheet eivät saa viedä lasta kunnan ulkopuolelle pidemmäksi kuin kolmeksi viikoksi sinä aikana kun jälleenyhdistäminen on meneillään.
Osavaltioiden välistä lastensuojelua hoitava organisaatio (ICPC) on kutsuttava mukaan seitsemän päivän kuluessa, jos vanhempi tai muu huoltaja sitä pyytää.
Kaikissa tapauksissa on tehtävä puolueeton arvio ennen kuin järjestetään kuuden kuukauden kuulemistilaisuus (tuomioistuimessa).
Kuuden kuukauden kuulemista varten täytyy olla selkeä ja vakuuttava näyttö siitä, että lapsi ei voi turvallisesti palata kotiinsa, ja että on tehty riittävästi perheen jälleenyhdistämiseksi.
38) On ratkaistava seuraavat sijaishuoltoon liittyvät ongelmat:
Sijaisvanhemmille on annettava riittävät tiedot ennen lapsen sijoittamista.
Sijaisvanhemmille on selvitettävä mitä oikeuden päätökset tarkoittavat ja mitä perheen jälleenyhdistäminen tarkoittaa.
On tehtävä kaikki mahdollinen, ettei sijoituspaikkaa vaihdeta.
Sijaisvanhempia on koulutettava siihen, miten he voivat tukea lapsen omia vanhempia, sekä miten konfliktitilanteita ratkotaan.
Lapsi jolla on erityisiä oppimiseen liittyviä tarpeita, etenkin jos hänellä on yksilöllinen opetussuunnitelma, tulee sijoittaa sellaisiin koteihin, joista siirto on epätodennäköinen, ja jossa on koulu heidän erityistarpeitaan varten.
Sijaisvanhemmille, jotka ottavat erityisopetusta tarvitsevia lapsia on annettava koulutusta, toimilupa ja korvaus.
On tutkittava mahdollisuutta järjestää sijaisvanhemmille jonkinlainen oikeusturvavakuutus, jolla sijaisvanhemmat voisivat saada juridista apua, jos huollettava nostaa kanteen, tai sijaisperheen jäsentä syytetään seikasta, joka johtuu sijaisvanhempana toimimisesta.
On neuvottava sijaisvanhemmille, että perhetapaamisiin sekaantuminen on peruste lapsen siirtämiselle.
Sijaisvanhemmille on annetta tuomioistuimen määräämä avustaja, jos Sosiaalivirasto päättää siirtää lapsen sijaiskodista, mikäli kyseessä ei ole pahoinpitelyväite, tai jos lapsi palautetaan kotiin, tai lapsi itse pyytää päästä pois.
39) Asian käsittelyn kaikissa vaiheissa on suosittava sukulaissijoitusta, mikäli ei ole niin, että sukulaissijoitus vakavasti vaarantaisi perheen jälleenyhdistämisen.
40) Tulee huomioida, että yhteisöltä saatu kritiikki voi olla arvokas muutoksen katalysaattori.
41) Asiakkaille on kerrottava, että heillä on oikeus osavaltiotason hallinnolliseen kuulemiseen (State Administrative Reveiw Hearing).
42) Ritualistista hyväksikäyttöä koskeva tutkintaohje on arvioitava uudelleen, ja se on toimitettava Grand Jurylle tieto millä tavoin asiat jatkossa tutkitaan.
San Diegon Grand Jury on hyvin tietoinen siitä, että sillä ei ole toimivaltuuksia Nuoriso-oikeuden suhteen, eikä tuomioistuimen määräämän Lasten ääni –organisaation suhteen. Koska ne ovat kuitenkin olennainen osa lastensuojelua, Jury kaikella kunnioituksella, esittää seuraavat suositukset.
43) Tulee järjestää ympärivuorokautinen ja kaikkina viikonpäivinä tapahtuvat kuulemiset, jotta perheillä olisi mahdollisuudet esittää vaihtoehtoisia suojelun keinoja, ja vältyttäisiin lapsen tarpeettomien siirtojen aiheuttamilta traumoilta.
44) Neuvotteluihin tulisi järjestää puolueeton välitysmies.
45) Jokainen päätös tulee tutkia tarkasti, ja on pidettävä huolta, että on tehty riippumaton ja objektiivinen tutkinta.
46) Tulee taata, että 232 ja .26 toimiyksiköt toimivat itsenäisesti ilman ulkopuolista vaikuttamista.
47) On noudatettava liittovaltion normitusta todisteiden esittämisestä. Koko oikeusprosessin ajan on noudatettava todistelua koskevia prosessisäädöksiä ja ammatillista ohjeistusta etenkin koskien Sosiaalivirastoa.
48) Seikat joihin oikeus perustaa päätöksensä ovat toteen näytettyjä todisteita.
49) Monimutkaisten tapausten tutkimiseen tarvitaan tapaustutkimusryhmä.
50) Sosiaaliviraston toimintaa on sanktioitava, jotta se: toimittaa vanhemmille ja asiamiehille tiedon kuulemisten ajankohdista, ilmoittaa lapsen asiamiehelle jos lapsen sijoituspaikkaa tai terapeuttia ollaan vaihtamassa, ilmoittaa pyydettäessä ICPC:lle, ja toimittaa perheille tukea perheen jälleenyhdistämiseksi.
51) Lopettaa kaikki ex-parte yhteydet (?)
52) Korottaa terapeuteille, tuomioistuimen määräämille arvioijille ja tuomioistuimen määräämille terapeuteille maksettavia palkkioita.
53) Nykyinen terapeuttien lista tulee tarkistaa ja luokitella koulutuksen, kokemuksen ja erityisosaamisen mukaan.
54) On sallittava se, että terapeutit, jotka eivät ole listalla, mutta joilla on entuudestaan asiakassuhde asiakkaisiin, saavat jatkaa tehtävässään.
55) Järjestää viikoittain kysymys ja vastaustilaisuuksia asiakkaille, sellaisia kuin Perheoikeuden tiistaitilaisuudet. Tällä hoidettaisiin paljon nykyisestä turhautumisesta ja vältyttäisiin joiltakin lisäkäsittelyiltä.
56) Tulisi järjestää lastenhoitopalvelut oikeuteen tuleville.
57) Parkkitilaa tulisi olla enemmän. Tämä olisi mahdollista järjestää siten, että työntekijöiden parkkitila olisi toisessa paikassa.
58) Oikeuskäsittelyjen aikatauluttaminen tulee korjata.
59) Aikatauluttaminen on siirrettävä tietokoneelle.
60) Oikeussaleihin tulee saada tietokoneet, jotta saadaan välittömästi tuloste, jonka oikeuden virkamies voi allekirjoittaa ja asiamiehet hyväksyä, ja joka luovutetaan vanhemmille.
61) Oikeuden virkamiehiä tulee kierrättää.
62) Asiamiehelle ja asiakkaalle tulee järjestää tilat yksityisiin keskusteluihin.
63) Lasten siirtoa koskevat käsittelyt tulee siirtää alkaviksi klo 10.30, jotta asiakkailla on riittävät mahdollisuudet konsultoida asiamiestään ennen kuulemista.
64) Asiamiehille on järjestettävä työskentelytilaa ja mahdollisuus käyttää oikeuden kirjastoa.
65) Asiamiehen pöytään tulee järjestää tila vanhemmille.
66) Asiamiehille ja asiantuntijoille tulee järjestää erillinen odotustila.
67) Pitää ammatillisen etäisyyden kaikkiin partteihin (paitsi lapseen) kerätessään objektiivista tietoa kaikista lähteistä.
68) (Lasten äänen) asiamiesten ei tule istua raadin (councel) pöydässä (?). Heidän tulee istua joko lapsen ja vanhempien asiamiehen välissä tai lapsen asiamiehen takana. Tämä saattaa vaikuttaa pikkumaiselta, mutta se on merkittävä seikka puolueettomuuden kannalta, ja sen periaatteen vuoksi, että Lasten ääni pyrkii perheen jälleenyhdistämiseen aina kun se on mahdollista.
69) Ei tulisi nojautua pelkästään sosiaalityöntekijöiden tutkimuksiin ja raportteihin.
70) Tulisi yrittää julkisesti etsiä lisää lasten asiamiehiä, sekä sellaisia jotka tuntevat opetusta ja erityisopetusta.
71) Tulee järjestää lisää koulutusta kulttuurien tuntemukseen.
72) Pitää voimassa nykyiset eettiset standardit, jotka eivät salli asiamiehelle lahjoman antamista, ystävystymistä sijaisvanhempiin, tai kanssakäymistä sosiaaliviranomaisten kanssa silloin kun he työskentelevät Nuoriso-oikeudessa.
73) Määrää asiamiehen tapauksiin joissa ilmenee merkittävä erimielisyys.
74) Määrittelee ensisijalle tapaukset, joissa lapsella on erityisopetuksen tarvetta, koska näiden lasten tilastollinen osuus sijoituksissa on kasvanut.
75) Tarvitsee lisärahoitusta:
lista-asiamiesten tuntipalkkoja on korotettava
on luotava puolueettomien tutkijoiden joukko
lista-asiamiehille on järjestettävä peruskorvaus joka kattaa kokouksiin osallistumisia, kouluttautumista ja muista velvollisuuksia
76) On luotava ammattikunnan sisäinen kurinpitonormisto.
Kunnanhallitus Kunnanhallitus
77) On huomattava, että vanhemmilla on oikeus puolustautumiseen.
78) Sosiaalitoimistoa on valvottava enemmän siinä, että lapsen siirtoa koskevia hakemuksia ei tehdä, mikäli ei ole selvää ja vakuuttavaa näyttöä siitä, että lapsi on välittömässä vaarassa.
79) Yleisellä syyttäjällä ja puolustusasianajajalla tulee olla yhtäläinen oikeus perehtyä tapauksen asiakirjoihin.
Yleisen puolustusasianajajan toimisto ja yleinen puolustusasianajaja
80) Work with a private panel (en ymmärrä mihin viitataan, mutta ehkä tarkoitetaan, että on tehtävä yhteistyötä yksityisten asiamiesten kanssa).
81) Jatkaa työtään lasten puolustajina huostaanotoissa.
82) Yleiselle puolustusasianajajalle on taattava budjetti tutkimusten tekemiseen.
83) Lasten pahoinpitely-yksikön menettelytavat ja ohjeet on tarkastettava ja Jurylle toimitettava selvitys siitä miten lasten pahoinpitelyn tutkintaa parannetaan.
84) Tarkistaa menettelytavat ja ohjeet joita Lasten pahoinpitely-yksikkö käyttää, ja toimittaa Jurylle selvityksen niistä sisäisistä korjauksista, joita lasten pahoinpitelyn syytteissä ja tapausten käsittelyssä on tehtävä.
85) Tulee ottaa huomioon seuraavat ongelmat ja muuttaa menettelytapoja, että jotkut ongelmista ratkeaisivat. Tällä alueella ovat ongelmiksi kehittyneet seuraavat:
Huolto- ja tapaamiskiistojen yhteydessä esitetyt lapsen seksuaalisen hyväksikäytön väitteet tulee ottaa erityiseen tarkkailuun. Tämä ei tarkoita sitä, että niitä tutkailtaisiin realistisemmassa valossa. On varmistuttava siitä, että niissä ei ajauduta tilanteeseen, jossa syytetyllä vanhemmalla ei ole tapaamisoikeuksia, ja syytteen esittävä vanhempi tai jopa terapeutti saattaa entisestään myrkyttää lapsen mieltä.
Jos lapsen mieltä myrkytetään asia pitää käsitellä lastensuojelutapauksena. Vanhemmille tulee selittää, että jos tällaista tapahtuu se on peruste huollon siirtämiselle.
Huolto- ja tapaamiskiistojen yhteydessä esitetyt seksuaalisen hyväksikäytön / pahoinpitelyn väitteet tulee välittömästi tutkia asiantuntijaryhmässä, samanlaisessa kuin Perheoikeuden Tapaustutkimusryhmä.
Tällä ryhmällä tulee olla oikeus määrätä tutkimus ja psykologiset arvioinnit.
Tapauksissa joissa on syytä vahvasti epäillä väärää syytöstä ei syyttävän vanhemman vaatimiin tapaamisten poistamisiin tule suostua.
Näissä tapauksissa on tehtävä tiivistä yhteistyötä.
Tulisi harkita, että nimettäisiin molempien tuomioistuinten luottamusta nauttiva henkilö seuraamaan näiden tapausten määrää, ja huolehtimaan niiden hoitamisesta systeemin sisällä.